Skip to content

Blogi

Ajan virrassa

Vuodenvaihteessa siivosimme puolisoni kanssa kellarivarastoa. Pahvilaatikkovuori oli päässyt kasvamaan sen verran suureksi, että oli aika järjestellä ja myös karsia. Löytyi yhtä ja toista, minkä olemassaolon oli unohtanut. Lapsuuden lempileluja, alakoulunaikainen kaverikirja, muistoja nuoruudessa tehdystä kielimatkasta. Näitä kaikkia kädessä pyöritellessä havainnollistui taas, kuinka nopeasti aika on mennytkään. Monet asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa. Eniten on ehkä itse muuttunut. Välillä on mukavaa uppoutua muistelemaan menneitä päiviä. Muistoihin ei kannata kuitenkaan kiinnittyä liiaksi, eikä varsinkaan vanhaan tavaraan. Osan vanhoista tavaroista pidimme, osasta taas luovuimme.

Sen lisäksi, että henkilökohtaisesti koemme ajan kulumisen, myös ympäröivä maailma tuntuu muuttuvan monella tavalla. Niin muuttuu maailma, Eskoni, todettiin jo Aleksis Kiven Nummisuutarit-näytelmässä n.150 vuotta sitten. Kun katselee tämän päivän uutisotsikoita, keskiössä on usein muutos. Paljon puhutaan siitä, kuinka automatisaatio ja tekoäly tulevat muuttamaan työelämää. Jotkut muutokset herättävät ahdistusta, kuten ilmastonmuutos, mutta samalla ne myös haastavat meidät ihmiset tarkastelemaan arvojamme ja muuttamaan toimintatapojamme parempaan suuntaan.

Samalla kun maailma muuttuu, ihmiselämän lainalaisuudet ja peruskysymykset pysyvät pitkälti samoina sukupolvelta toiselle. Uuden elämän syntymä ja kuolema. Näiden kahden välissä meidän elämäämme ohjaavat pitkälti tarve olla rakastettu, halu kuulua johonkin ja pyrkimys tehdä elämässä mielekkäitä asioita.  Tarve unelmoida ja pyrkimys päästä sinuiksi niiden asioiden kanssa, jotka eivät ole menneet niin kuin oli ajatellut.

Ihmisen elämä on tavallaan tasapainoilua muutoksen ja pysyvyyden välillä. Kohtaamme elämässämme monenlaisia muutoksia, mutta samalla kuulumme sukupolvien ketjuun ihmissuvussa, joka on aikojen alusta etsinyt vastauksia samoihin peruskysymyksiin. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Itse uskon, että maailman muuttuessa yhä nopeammin tulemme näkemään kasvavaa halua löytää elämälle kestäviä arvoja ja turvaa. Niitä ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan kaukaa. Raamatussa sanotaan, että Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä, Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Muutosten keskellä itseäni ainakin rauhoittaa Sana: Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja ikuisesti.

Siunattua vuotta 2019.

Antti Pajunen,
pastori,
Raision seurakunta