Skip to content

Blogi

Pimeään syttyviä valoja

Elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin pimeys on hyvinkin läsnä elämässämme. Tämä on kuitenkin myös aikaa, jolloin on erityisen helppoa havaita valo.

Astun ulos mökin ovesta. Edessäni aukeaa täydellinen musta pimeys. Hetken päästä silmäni tottuvat pimeään. Nostan katseeni kohti taivasta. Ensimmäinen reaktioni on pitkä henkäisy. Ylläni kaartuva taivaankansi on täynnä tuhansia tuikkivia tähtiä. Hetkeä myöhemmin pieni pilven riekale liukuu pois kuun edestä. Kuun valo valaisee metsätien ja näen täysin minne kulkea.

Itsenäisyyspäivänä kaivan esiin mummolta saamani kynttilänjalat. Asetan ne keittiön ikkunalle ja niihin sinivalkoiset kynttilät. Kynttilän liekki luo ympärilleen lämpimän keltaista valoa. Valon kehrä lepattaa viestiä niin keittiöön kuin uloskin kertoen, että täällä ollaan kiitollisia kodista ja itsenäisestä Suomesta.

Joulun alla, pimeän keskellä, ihmisten mietteet voivat olla monenmoiset. Jouluun on nykyään kasattu niin monenlaista odotusta ja painetta, toivetta ja yhdessäoloa. Adventin aikana sytytämme lisää kynttilöitä ja valo laajenee. Tuokoon se valo Sinulle toivoa pimeyteen, sillä Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12)

 

Johanna Salonen
lapsityönohjaaja