Skip to content

Blogi

Valo kutsuu elämään

Näitä rivejä kirjoittaessani kevätaurinko paistaa kirkkaana, mutta lämpötila viipyilee vielä talven viimoissa. Tänä vuonna täällä Varsinais-Suomessakin on saatu nauttia ihan kohtalaisista hangista ja hiihtämään on päässyt muuallekin kuin hiihtotunneliin. Mutta nyt pääsiäisen aikoihin talven selkä alkaa olla taittumassa. Valon määrä lisääntyy, vähitellen maasta alkaa puskea monenlaista versoa, puihin ilmestyy silmuja ja etelästä palailevat lukuisat muuttolinnut. Vaikka välillä olisi koleaa ja luntakin tupruttelisi, suunta on selvä – kesä tulee. On melkoinen ihme, miten luonto tietää toimia valon lisääntyessä. Valo kutsuu luonnon elämään. Monet ihmisetkin kokevat saavansa uutta virtaa kevätauringossa paistattelemisesta ja luonnon kasvavan vehreyden seuraamisesta. Eipä tässä ilmojen lämmetessä kannata koko päivää sisällä nyhjöttää. Lähdetään ulos ja vedetään syvään henkeä. Nautitaan keväästä. Iloitaan ajasta, joka meille annetaan.  

Pääsiäiseen liittyy rikas elämän symboliikka. Esimeriksi pääsiäismuna on uuden elämän vertauskuva. Munan kuoren sisällä uusi elämä kehittyy ja murtautuu lopulta kuoresta läpi. Kuoren voidaan nähdä kuvaavan hautaa, siis tätä todellisuutta, jossa elämme.  Maanpäällisellä elämällämme on myös piste. Kristinuskon sanoman mukaan kuolema ei ole kuitenkaan loppu, vaan eräänlainen talviuni, josta valo, kirkkain kaikista valoista, on kerran herättävä. Pääsiäinen muistutti meitä siitä, kuinka elämä kerran murtautui kiven läpi. Jeesus Kristus, meidän veljemme ja vapahtajamme, kävi kuoleman kautta mutta kuinka kuolemakaan ei voinut sammuttaa maailman todellista valoa. Tuon valon paisteessa me saamme vaeltaa jo tänään.

 

Antti Pajunen
pastori, Raision seurakunta