Pastori Karoliina Haapakosken saarna Raision kirkossa mikkelinpäivänä 3.10.2021

Enkeleiden sunnuntai

Matt. 18:1–6,10:

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
        Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Millaisia mielikuvia sinulle tulee sanasta enkeli? Ehkä jotain sellaista kuin siinä perinteisessä suojelusenkelitaulussa, jossa enkeli saattelee lapsia sillan ylitse. Raamatussa ja kristillisessä perinteessä enkelit ovat vielä paljon muutakin. Ne ovat Jumalan sanansaattajia, jotka paitsi suojelevat ihmisiä, myös opastavat ja muistuttavat meitä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Varsinkin Vanhassa testamentissa enkeleitä esiintyy tämän tästä. Enkeli ilmestyy paikalle, kun Jumalalla on asiaa ihmisille. Joskus riittää, että enkeli näyttäytyy unessa. Toisinaan itse Jumala tuntuu tulevan paikalle enkelin hahmossa ja puhuvan enkelin suulla. Joskus enkeli tulee avuksi tai puuttuu viime hetkellä tapahtumien kulkuun. Sanansaattajan tehtävä jatkuu myös Uudessa testamentissa. Enkeli Gabriel kertoo Marialle, että Maria synnyttäisi pojan, ja jouluyönä enkelit kertovat paimenille, että nyt se luvattu poika on syntynyt. Enkeleitä on paitsi maan päällä myös Jumalan taivaallisessa hovissa. Nimeltä Raamatussa mainitaan vain Mikael, Gabriel ja Rafael, mutta Vanhan testamentin mukaan enkeleitä on yhteensä ”tuhannen tuhatta” ja ”kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta”.

Länsimaissa enkeli tulivat vähän kuin muotiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Heitä ilmestyi elokuviin, kirjallisuuteen, kuvataiteeseen ja koriste-esineisiin. Erityisesti uushenkisyyden piirissä enkelit ovat olleet tärkeässä asemassa. Kristinuskoon ei kuitenkaan kuulu enkeleiden palvonta, sillä enkelit ovat luotuja olentoja. Kristitylle palvonnan kohde on Jumala. Kristillisissä kirkoissa enkeleihin on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin. Ehkä vahvimmin enkelit ovat olleet esillä ortodoksisessa ikonitaiteessa. Meillä luterilaisessa kirkossa enkelit ovat jääneet hieman syrjään. Enkeleillä on kuitenkin vankka jalansija monien kristittyjen uskonelämässä. Oletteko huomanneet, että monen on helpompi puhua enkeleistä kuin Jumalasta? Ystävälle tai lapsenlapselle saatetaan toivottaa Jumalan varjeluksen sijasta enkeleitä matkalle, tai sanotaan, että kiperässä tilanteessa oli onneksi paikalla enkeleitä, varjelemassa pahemmalta. Monet ovat myös jossain elämänsä tilanteessa kokeneet kohdanneensa enkelin. Useimmiten kokemus on ainakin jälkikäteen tuntunut hyvältä ja lohdulliselta, vaikka se olisi ensin säikäyttänytkin.

Yksi enkeleiden tehtävistä onkin ihmisten suojeleminen. Suojelusenkelit mielletään usein lähinnä lasten jutuksi, mutta kyllä he vahtivat meitä aikuisiakin. Varsinkin varhaiset kristityt uskoivat vahvasti, että jokainen kristitty saa syntymässä tai kasteessa oman enkelin, joka sitten on mukana  ihmisen hengellisessä kasvussa. Enkelit ovat läsnä myös ihmiselämän lopussa. He helpottavat kuolevan tuskaa ja kärsimystä ja saattavat sielun rajan yli. Se on pienelle ihmiselle aika ylevä ajatus. 300-luvulla elänyt kirkkoisä Hieronymus sanoikin: ”Kuinka suuri onkaan sielujen arvo, kun jokaisen suojaksi on syntymästä asti valtuutettu enkeli.” Jonkinlaisesta ihmisen henkilökohtaisesta enkelikumppanista on kyse myös päivän evankeliumin viimeisessä virkkeessä, jossa Jeesus kieltää halveksimasta kaikkein vähäisimpiä, sillä ”heidän enkelinsä saavat joka hetki taivaissa katsella Taivaallisen Isän kasvoja”.

Enkeleitä ei Raamatussa kuvata aina sellaisiksi suojelusenkelitaulujen tai kiiltokuvien lempeännäköisiksi kiharapäiksi. Esimerkiksi enkeleiden johtaja, arkkienkeli Mikael, on pikemminkin sotilas, sotapäällikkö, joka aikojen lopulla käy joukkojensa kanssa taisteluun Saatanaa vastaan – ja voittaa. Saatanakin oli alun perin Jumalan luoma enkeli. Hänen nimensä oli Lucifer, ja hän oli ensimmäinen arkkienkeli. Hänestä tuli kuitenkin liian ylpeä ja vallanhimoinen, mikä johti kapinaan Jumalaa vastaan. Taivaallisen sodan jälkeen Jumala karkotti Luciferin, jolloin Luciferista tuli paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan tuli demoneita. Tämän päivän evankeliumissahan puhutaan samasta asiasta, ylpistymisen vaarasta. Kun opetuslapset kysyvät Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, Jeesus kutsuu luokseen lapsen ja sanoo: ”Jos ette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Jeesus sanoo selvästi olevansa pienten ja halveksittujen puolella, ei suinkaan niiden, jotka luulevat itsestään suuria. Syrjityillä on hänen silmissään aivan erityinen asema: kaikkein alimmas painetuilla on yhteys kaikkein korkeimmalle. Se, mikä meidän ihmisten maailmassa on suurta ja mahtavaa, on Jumalan näkökulmasta arvotonta. Ja siihen on hyvä syy: Ihminen käyttää valtaansa usein väärin. Kun ihminen yrittää olla suurin kaikessa, siitä on yleensä seurauksena vain sortoa, sotaa ja julmuutta. Niiden, joilla on valtaa, olisi opeteltava katsomaan maailmaan lasten näkökulmasta, niiden näkökulmasta, jotka ovat pieniä ja heikkoja. Ja kuten evankeliumitekstissä sanottiin, ei riitä, että asetamme lapsen etusijalle, vaan meidän on oltava itsekin kuin lapset. Lapseksi tuleminen ei tarkoita lapsellisuutta, vaan oman pienuuden tunnustamista. Todellista suuruutta on lapsen tavoin luottaa taivaalliseen Isään ja uskoa koko elämänsä hänen suojelukseensa. Kun ymmärtää olevansa pieni, voi alkaa elää – oman suuruutensa sijasta – Jumalan hyvyyden ja rakkauden varassa, Taivaallisen Isän lapsena.