Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan

Luuk. 11:5–13

Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.

    Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja pyytävälle annetaan. Jeesus luo sanavalinnoillaan suorastaan taivaallista toivoa nykyihmiselle. Otatte vain yhteyden teidän Isäänne, niin toiveenne on toteutettu ja pyyntölistanne päivitetty. Tosin aikatauluista tässä katkelmassa ei puhuta mitään, joten toiminnan tulosta saattaa joutua jonkin aikaa odottelemaan. Ja siinä, ehkä juuri siinä, leijailee tämän sunnuntain pääviesti. Niin kuin myös siinä, että Jumala antaa meille oman oikeustajunsa mukaan, eikä se ole koskaan ollut yhteismitallinen meidän tarveharkintamme kanssa. Siinä työssä kaikkivaltias ei nimittäin tarvitse ihmisen apua. Saat ihan ilmaisen vapaapäivän.

Jumala ei siis aina anna meille ensimmäisen kolmen minuutin aikana sitä mitä me pyydämme. Joskus hän ei anna sitä kolmen vuodenkaan kuluttua tai ehkä ikinä. Se on osa Jumalan aikuiskasvatustyötä ja sen takana olevaa moneen kertaan testattua pedagogista ohjelmaa. Jokainen tietää, kuinka houkuttelevaa on asemoitua sohvannurkkaan mököttämään silloin kun asiat eivät menneet niin kuin itse halusi. Potkia ilmaa tai kiukutella pää polvien välissä. Kun pyytäjälle ei annettu tai kolkuttajalle avattu. Jumala ei kuitenkaan ole pankkiautomaatti, joka syöksee kiduksistaan elämäämme helpottavia suorakaiteen mallisia paperinpaloja, jos vain näppäilemme oikean tunnusluvun. Jumala ei anna meille vääriä asioita. Hän ei anna meille asioita, jotka saattaisivat muuttaa itseämme, persoonaamme tai suhtautumistamme maailmaan tai kanssaihmisiimme väärään suuntaan. Hän saattaa myös viivytellä, jos aika pyytämillemme juonenkäänteille ei ole vielä kypsä. Lisäksi alun perin vääränlaisilta tuntuvat rukousvastaukset saattavat aikojen kuluessa muuttuakin siunaukseksi. Tunnistatko ilmiön?

Jumala siis ohjailee elämäämme varsin laadukkaalla kaukosäätimellä ja erityisen paljon häntä kiinnostaa se, minkälaisissa tilanteissa päätämme pyytää hänen apuaan. Teemmekö sitä vain silloin kun asiat menevät päin seiniä ja ohimoilla lepää sysimusta pilviverho? Hän haluaa osallistua myös ihmisen iloon, taputtaa käsiään pienestäkin onnistumisesta ja saapua juhliin ensimmäisellä ovenavauksella. Jumala on myös elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Ihan pelkästään se, että sinä olet siinä ja minä olen tässä ilman minkäänlaisia rukousvastauksia tai pyynnöstä saatua lisävarustusta, on Jumalan suurta lahjaa. Ne tehdasasetukset, joilla olemme tulleet maailmaan, ovat Jumalan lahjaa ja huolellisen suunnittelutyön tulos.

Näistä olosuhteista ja pelkästä olemassaolostaan kiitollisena on Jumalan kanssa hyvä asettua suhteeseen ja tulla samalla siivitetyksi rukouksen tielle. Parhaimmillaan rukous ja rukoileminen on yhtä luonteva osa jokapäiväistä elämää kuin hengittäminen, nukkuminen tai syöminen. Yksi on kuitenkin varmaa: jokainen rukous on yhtä arvokas, eikä ole olemassa vain yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa rukoilla. Joku sanoo sanan silloin tällöin, toinen muotoilee kieliopillisesti eheän kokonaisuuden kaksi kertaa päivässä ja kolmas vain huokailee. Kukaan ei voi olla toista parempi tai huonompi rukoilija. Jeesuksen seuraajia yhdistää kuitenkin rukouksen elämäntapaluonne. Se, että ajatukset asetetaan säännöllisin väliajoin Jumalan käyttöön kiitokseksi, kunniaksi ja keskustelunavaukseksi. Tahdotaan hyvää maailmalle ja muille ihmisille, ja tehdään se myös tiettäväksi. Pyydetään anteeksi, parannetaan tapoja ja kerrotaan näistä hyvistä yrityksistä yläkertaan. Meitä on kyllä opetettu rukoilemaan ja Raamattu on pullollaan Jeesuksen vinkkejä siitä, kuinka sitä tehdään. Jos taas emme itse jaksa rukoilla ja muodostaa ajatuksen tasolla edes etäisesti jotakin rukoukseksi tunnistettavaa, on Jeesus luvannut rukoilla puolestamme. Pyhä Henki tekee jatkuvasti töitä hyvinvointimme eteen.

Päivän evankeliumista saattaa siis tosiaankin saada sellaisen kuvan, että Jumala antaa kaikille ja kaiken sen, mitä kukakin vain keksii milläkin minuutilla pyytää. Sen sijaan se kehottaa olemaan uskollinen ja kestävä etsimisessä. Sen hyvän etsimisessä, joka on meille loppupeleissä tärkeää ja kokonaisuuden kannalta merkityksellistä. "Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät." Jeesus puhuu siis Pyhästä Hengestä. Ei sähköautoista, luksuslukaaleista, ehtymättömistä merkkivaatevarannoista tai kultakoruista, vaan jostain paljon suuremmasta jokapäiväiseen elämään vaikuttavasta tekijästä. Hän lupaa antaa Pyhän Hengen kaikille niille, jotka sitä pyytävät. Tämän hän lupaa, ja tämä pyyntö toteutetaan aina. Se on enemmän kuin korillinen kalaa, kennollinen munia tai vaikkapa kolme leipää ja oven avaus keskellä yötä.

Sikäli tämänpuoleisessa ei ehdi tuntua siltä, että Jumalan suunnitelmilla ja ajoittaisella vastaamatta jättämisen tunnulla olisi ollut jokin erityinen mielekkyys, on iankaikkisuudessa kyllä aikaa tutkailla, pohdiskella, punnita ja arvioida. Kristallinkirkkaat selitykset saattavat syöksyä sisimpäämme jo ennen kuin taivaan portti on ehtinyt takanamme kolahtaa. Heti silloin, kun tuo kuuluisa kasvoista kasvoihin -kohtaaminen Luojan kanssa on aluillaan. Siihen asti pysykäämme rukouksessa. Saatetaan sydämet puhumaan Kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja vakuututaan siitä, että olemme turvassa ja meille tahdotaan hyvää. Kanssamme ollaan niin levossa, löytämisen ilossa kuin luovuttamisen hetkissäkin. Yhteys Jumalaan eheyttää, rakentaa, uudistaa ja parantaa. Rukous on korvaamaton voimavara ja se antaa meille rikkumatonta rauhaa.