Pastori Karoliina Haapakosken saarna Raision kirkossa 17.10.2021

 

Jeesuksen lähettiläät

 

Joh. 13:16 - 20:

Jeesus puhui opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se, joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”

 

Tämän päivän evankeliumiteksti on lyhyt mutta monisyinen. Pohdimme tätä tekstiä yhdessä Meidän messut -työryhmämme kanssa, ja totesimme, että Jeesus ei päästä kuulijoitaan helpolla. Hänellä oli aika usein sellainen tapa. Katsotaanpa, mitä kaikkea tähän evankeliumikatkelmaan mahtuu. Ensinnäkin Jeesus toteaa, ettei lähettiläs ole lähettäjäänsä suurempi. Lähettäjä on tietysti Jumala, ja lähettiläät opetuslapsia, joille Jeesus antaa tehtävän opettaa Jumalasta kaikkialla maailmassa. Koska nuo kaksitoista opetuslasta ovat jo siirtyneet tuonpuoleiseen, tämä tehtävä on heidän jälkeensä siirtynyt kaikille kristityille monessa sukupolvessa. Nyt se tehtävä on meillä. Me kaikki olemme siis Jeesuksen lähettiläitä. Mihin se meitä velvoittaa? Mitkä ovat kristityn velvollisuudet? Tiesittekö, että kirkon jäsenen velvollisuudet on lueteltu kirkkojärjestyksessä? Siellä sanotaan muun muassa, että kirkon jäsenen on osallistuttava jumalanpalvelukseen, edistettävä seurakunnan tehtävän toteutumista ja annettava kastaa lapsensa. Näiden toteutumista ei lainsäätäjä tietenkään aktiivisesti vahdi, vaan jokainen kirkon jäsen saa toimia omantuntonsa mukaan.

Uskon, että tärkeimmät kristityn velvollisuudet jokainen löytääkin kirkkojärjestyksen sijasta omastatunnostaan. Nuo äsken mainitut tehtävät liittyvät kuitenkin vahvasti siihen, mistä Jeesus päivän evankeliumissa puhuu. Kun osallistuu jumalanpalvelukseen, vie omalta osaltaan evankeliumia eteenpäin näyttämällä ehkä esimerkkiä jollekulle sellaiselle, joka miettii, uskaltaisiko tai kannattaisiko kirkkoon tulla. Seurakunnan tehtävän edistämisestä ovat yhtenä esimerkkinä nämä seurakunnan luottamushenkilöt, jotka ovat päättämässä seurakunnan asioista kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa. Hekin ovat Jeesuksen lähettiläitä. Kolmannessa esimerkissä, lapsen kastattamisessa, ollaan aivan Jeesuksen lähetin tehtävän ytimessä: kun uusi, pieni opetuslapsi kastetaan, Kristuksen kirkko kasvaa siinä hetkessä aivan konkreettisesti.

Jeesus muistuttaa päivän evankeliumissa, että lähettiläinä emme kuitenkaan ole lähettäjäämme suurempia. Siitä ohjeesta kristityillä on joskus tapana lipsua. Otamme Jumalalta itsellemme tehtäviä, jotka eivät lainkaan kuulu meille. Rupeamme Jumalan neuvonantajiksi ja luulemme tietävämme joka asiassa, mikä on Jumalan tahto. Jeesuksen lähettiläänä kaiken toiminnan perustana pitäisi olla rakkaus. Me emme saisi asettua toistemme yläpuolelle, mutta jo pelkästään vaikkapa Kotimaa-lehden somejulkaisujen kommenttikenttää lukemalla näkee päivittäin ylimielisyyttä, viisastelua, ilkeyttä ja rakkaudettomuutta, jonka ainoa tarkoitus on pilkata ja painaa toisia ihmisiä alas. Jotkut kuvittelevat saaneensa Jumalalta tehtävän tuomita toisia. Siitä on rakkaus hyvin kaukana. Päivän evankeliumissakin on esimerkki siitä, miten yhtä Jeesuksen opetuslasta ei motivoi rakkaus vaan jokin muu – ehkä ahneus tai vallanhalu tai ihan vain pahansuopuus. Kyse on tietysti Juudaksesta, jonka petoksesta Jeesus tietää jo etukäteen. On kiinnostavaa, että Jeesus valitsi Juudaksen opetuslapsekseen ja piti hänet porukassa mukana, vaikka tiesi, mitä siitä seuraisi. Mutta ei kai Jeesuksella ollut vaihtoehtoa, koska hän tiesi, että se oli Isän tahto. Ehkä Juudaskin oli alun perin mukana hyvin aikein, mutta paha vei hänessä voiton.

Jeesuksen lähettilään eteenpäin työntävänä voimana pitäisi siis olla rakkaus, ja meillä on siinä roolimallina Jeesus itse. Meidän pitäisi olla Kristuksena lähimmäisillemme. Se on melkoinen haaste. Saattaa tuntua, että rima on pienelle ihmiselle liian korkealla. Jeesuksen antaman mallin on kuitenkin tarkoitus rohkaista, ei lannistaa. Jeesushan lupaa päivän evankeliumissa, että se, joka ottaa vastaan Jeesuksen lähettilään, ottaa vastaan Jeesuksen. Jeesuksen lähettilään ei tarvitse olla mikään täydellinen malli-ihminen, sillä sitähän ei yksikään ihminen ole. Usein ne, joilla ei ole kovin läheistä suhdetta kirkkoon, ajattelevat, että seurakunnissa pyörii vain hienoja ja hurskaita ihmisiä. Siksi kirkon kynnys on monelle korkea. Niin kuin hyvin tiedämme, seurakunnissa ei pyöri täydellisiä ihmisiä, vaan jokaisella on omat kipunsa ja pelkonsa ja virheensä. Parasta mainosta Jumalalle onkin se, että me uskallamme olla oma itsemme, ja silti näyttää, että uskomme armolliseen Jumalaan. Näyttää, että Jumala rakastaa myös rikkinäistä. Se on parasta evankeliumia.

Se, että meidän tulisi olla Kristuksena toisillemme, tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi laittaa ikään kuin Jeesus-lasit silmille ja katsoa jokaista lähimmäistä Kristuksen armollisin ja lempein silmin. Eihän meitä ole lähetetty toistemme moraalin vartijoiksi, vaan taakkojen jakajiksi ja ilon tuojiksi. Jokainen kristitty voi toimia Jeesuksen lähettiläänä omalta, itselleen sopivalta paikalta. Kuten eräs raamatuntutkija totesi, me emme ole Jumalan suurlähettiläitä, vaan pienlähettiläitä, Jumalan palvelijoita. Jumalan apukäsinä toimiessamme me emme etsi omaa hyväämme, vaan haluamme olla mukana rakentamassa Jumalan valtakuntaa. Siinä on tosin se hyvä puoli, että siitä koituu hyvää myös meille itsellemme, sillä Jumalan tahto meitä kohtaan on hyvä. Kaikkein helpointa Jumalan valtakuntaa on rakentaa yhdessä. Kristuksen kirkko ei voi koostua vain yksittäisistä, erillään olevista ihmisistä, vaan yhdessä olemisesta ja yhdessä tekemisestä. Meillä jokaisella on Kristuksen kirkossa oma tehtävämme, ja Jumala varustaa meidät siihen tehtävään oikeanlaisin varustein. Millä varusteilla sinä voisit toimia Jeesuksen lähettiläänä? Onko sinulla kenties kuulevat korvat tai näkevät silmät? Taitavat kädet tai puhumisen lahja? Lämmin sydän tai avara syli? Niille kaikille on tarvetta Jumalan valtakunnan rakennustyössä. Rakennetaan tätä hyvää yhdessä.