Älä pelkää

Matt. 14: 22–33

Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
    Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
    Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Eilen kokoonnuimme kaupunkirippikouluryhmän kanssa ja yhdessä suunnittelimme tätä messua. Yhdessä luimme myös evankeliumitekstin läpi ja pyysin kirjoittamaan ylös ajatuksen tai kysymyksen, joka tekstistä nousi mieleen. Eräs kysymys kuului: Miten Jeesus käveli veden päällä? Tekstiä lukiessa saatamme pysähtyä tätä pohtimaan itse kukin. Tuntuukin uskomattomalta asialta, että Jeesus käveli veden päällä. Suoranaiselta ihmeeltä.

Voin myöntää en osaa aukottomasti vastata, miten Jeesus sen teki. Siinä hetkessä oli varmasti jotain jumalallista voimaa. Nykyihmisen maailmankuvaan on vaikea mahduttaa todellisen ihmeen mahdollisuutta. Joidenkin mukaan tekstin tapahtumia ei ole voinut todella tapahtua. Toisaalta, jos vain takerrumme mielessämme siihen seikkaan, kävelikö Jeesus todella veden päällä, meiltä voi jäädä huomaamatta tekstissä jotain olennaisempaa. Mitä tämä teksti kertoo meille Jumalasta? Miten Jumala haluaa meitä tämän tekstin kautta puhutella?

 Tänään kuultuun evankeliumitekstiin ovat kiinnittäneet erityistä huomiota myös varhaisenkristillisen kirkon oppineet eli kirkkoisät. Heidän käsittelyssään oman merkityksensä ovat saaneet niin kellonajat kuin tapahtumapaikatkin. Kun itse luin tekstiä huomioni kiinnittyi Jeesuksen sanoihin hänen ilmestyessään opetuslapsille. Jeesus sanoi: ”Älkää pelätkö”. Toiseksi huomioni kiinnittyi Pietarin sanoihin hädän hetkellä: ”Herra, pelasta minut!” Ainakin minulle tutut sanat!

Kertomuksessa kaikki lähtee liikkeelle siitä, että Jeesus lähettää opetuslapset purjehtimaan Genesaretin järven toiselle puolelle. Huono ilma yllättää opetuslapset aamuyöntunteina, ja he joutuvat voimistuvien aaltojen ja yltyvän tuulen riepoteltaviksi. Opetuslapset ovat vesillä pelottavien voimien armoilla. Tulee mieleen kaikki ne maailman myrskyt sekä omat sisäiset myrskymme, joissa meitä ihmisiä riepotellaan. Lehdistä saa lukea sodista, luonnonmullistuksista, vallan ja rahan tavoittelusta keinoja kaihtamatta ja kiusaamisesta työpaikoilla ja kouluissa.  Nämä ja monet arkisemmatkin asiat voivat täyttää meidät pelolla, jonka läpi on vaikea nähdä maailmassa oikeutta ja hyvyyttä. Meitä alkaa pelottaa ja tuntuu vaikealta toimia.

Maailmassa ympärillämme on myös jotain pysyvää ja meitä suurempaa. Jumala, joka meitä lähestyy ei ole kuvitelmaa tai aave. Se on todellinen Jumala, joka lähestyy meitä pelkojemme keskellä sanoen: ”Älkää pelätkö.” Tässä on lohdutuksen sanat, jotka Jumala haluaa meille välittää vuoden jokaisena päivänä. Raamatussa on 365 kertaa toteamus; Älä pelkää jossain muodossaan. Herraan luottaen maailma ei tunnu enää niin pelottavalta ja uskallamme lähteä toimimaan siitä huolimatta, että myrskyjä varmasti tulee vastaan niin sisäisiä kuin ulkoisia.

Tässä kohtaa päästään Pietariin, joka antaa oivan kuvan siitä, miten ihmiset joskus vastaavat Herran näyttäytymiseen. Epäilyllä! Haluamme haastaa ja testata Jumalaa, onko hän oikeasti siellä. Vaaditaan ja pyydetään omaa ihmettä. Aivan kuten Pietarikin tekee sanomalla veden päällä seisovalle Jeesukselle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jeesus ottaa Pietarin haasteen vastaan ja Pietari astuu veteen. Jeesuksen lupaus kantaa häntä. Sanomalla:” Tule!” Jeesus rohkaisee Pietaria. Samoin hän rohkaisee meitä vaikeissa tilanteissa. Tule ja toimi luottaen Jumalaan niin hän on puolellasi.

Kuulostaapa yksinkertaiselta vai kuulostaako sittenkään? Onnistuuko tämä meiltä aina? Luottamalla Jeesukseen voimme nousta ongelmiemme yläpuolelle, aivan kuten Pietari pysyi pelottavan ja aaltoilevan veden pinnalla. Mutta se mitä Pietarille käy, käy myös usein itselle. Tuuli osuu Pietariin, joka havahtuu, mitä olen tekemässä. Miten minä voi kävellä veden päällä. Pietari pelästyy ja unohtaa hetkessä Jeesuksen avun. Maailman epäkohtien keskellä ja niiden hyväksi toimiessamme ja omien suurten tai pienten opiskeluun, työhön tai parisuhteeseen liittyvien ponnistelujemme keskellä saatamme unohtaa Jumalan ja hänen apunsa. Yritämme taistella tilanteissa omin voimin. Lopulta murrumme ja toteamme ei minusta ole tähän. Silloin vajoamme elämässämme kuten Pietari vajosi vedessä. Usko ei riitä! Jeesuksen sanoin: ”Vähäinenpä on uskosi.”

Joskus vajoaa syvemmälle joskus vain nilkkoja myöten ennen kuin tajuaa huutaa Pietarin tavoin: ”Herra, auta minua!”  Omin voimin voi olla joskus vaikea nousta jaloilleen ja päästä takaisin pintaan. Onneksi Jumala ojentaa kätensä meidän puoleemme ja auttaa joko heti tai ainakin hetken päästä. Jumala auttaa meitä kyselemättä.

Epäilynkausia on kaikkien kristittyjen elämässä.  Olemme samanlaisia kuin tuo kirkon kallioksi nimitetty Pietari. Joskus olemme vahvoja ja uskossamme lujia, joskus taas heikkoja ja kieltäjiä. Haluan vakuuttaa kaikille myrskyn keskellä painiville, että meri kyllä tyyntyy. Vaikka uskomme on joskus vähäinen ja heikko saamme opetuslasten tavoin tunnustaa, että Jeesus todella on Jumalan Poika.