Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1 jakeet 1 – 4

Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.

Alku

Tänään evankeliumi, niin kuin Vanha testamenttikin, tuovat eteemme alun. Tuo alku on niin kaukana, ettei sitä ihmismieli käsitä. Tuo alku on aikojen takana, kun ei edes aikaa vielä ollut. Oli vain tahto, oli Sana, oli rakkaus, oli Minä olen. Oli ikiaikojen takana Kaikkivaltius.

Hyvä, että oli Sana. Yksin en tarvitse sanaa. Ajatus, tunne, käsitys, mielikuva riittää. Kun haluamme tulla ymmärretyiksi tarvitsemme sanoja. Puheen oppiminen on yksi merkittävimpiä kasvuvaiheita. Puhekyvyn menettäminen on yksi sairastumisen tai ikääntymisen suuria tragedioita. Sanoilla me olemme tekemisissä toistemme kanssa, Sanan kautta Kaikkivaltias on tekemisissä meidän kanssamme. Kun sana käsitetään samalla tavalla, lisää Sana ymmärrystä.

Luomakunta sai alkunsa Sanan voimalla. Jumala sanoi: Tulkoon valo! Ja valo tuli. Luomiskertomus ei kerro tosiasioita siten kuin vaikkapa resepti kertoo kakun tekemisestä tai fysiikan kaava tosiasioista, jotka kuka tahansa voi laskemalla todentaa. Luomiskertomus kertoo Jumalasta, hänen tahdostaan, hänen rakkaudestaan. Pitää osata katsoa sanojen taakse. Luomiskertomus ei vastaa kysymykseen, miten vaan miksi. Miksi Kaikkivaltias sanoi? Miksi Kaikkivaltias loi? Tähän on vastauskin valmiina: koska hän haluaa, koska hän rakastaa.

Meidän kristittyjen käsitys maailmasta, ajasta, todellisuudesta ei ole ympyrä, ei spiraali eikä edes pitkä suora. Se on jana: suora, jonka kummassakin päässä on pystyviiva. Janan toinen pääty on alku. Se hetki, josta Raamattu meille tänään puhuu. Hetki, jota ennen ei ollut muuta kuin Minä olen, Jumala, hetki, jonka jälkeen oli vaikka mitä. Janan alku on se hetki, jolloin syntyivät valo, aika, kasvit, eläimet, ihminen ja koko luomakunta.

Janan toinen pääty on se hetki, jolloin Kristus kaikkivaltias näyttäytyy kaikessa kunniassaan, jolloin tapahtuu kuolleiden ylösnousemus, viimeinen tuomio. Tämän janan kahden päädyn välissä elämme nyt. Siihen asettuu koko Raamatun historia. Siihen asettuvat Betlehemin tähti ja Jeesuksen syntymä, siihen Jeesuksen opetukset, ristinkuolema ja ylösnousemus, Paavalin lähetysmatkat. Sille janalle asettuu myös sinun elämäsi iloineen ja suruineen.

Mistä rakkaus alkaa? Se on salaisuus. Ikivanha varmaan, vaan meille nyt uus. Alussa oli Sana, alussa oli Rakkaus. Rakkaus kumpuaa Kaikkivaltiaasta, Luojasta, Lunastajasta ja Ylläpitäjästä. Ja miten se silti onkin meille niin vaikeaa, rakastaa?

Luomiskertomuksen kuin jatko-osa on kertomus syntiin lankeamisesta. Se kertoo, kuinka Jumalan Sana menetti merkityksensä, kuinka ymmärrämme väärin, emme haluakaan ymmärtää emmekä rakastaa. Käytämme sanoja väärin. Emme pyri ymmärrykseen, yhteyteen, rakkauteen.

Luomiskertomukset ohjaavat meitä rakastamaan koko luomakuntaa: toisia ihmisiä, kyllä, mutta myös kasveja, eläimiä, mineraaleja, vettä, avaruutta. Meidän seurakunnassamme on yli 15 vuoden ajan tietoisesti pyritty huolehtimaan ympäristöstä. Raision seurakunnalla on kirkon ympäristödiplomi. Pyrimme uusimaan sen jälleen tänä syksynä. Yksi erityinen – maailman mittakaavassa ehkä pieni mutta paikallisesti ajateltuna merkittävä – ympäristöteko on se, kuinka kompostoimme hautausmaan kaiken kasvijätteen ja käytämme viheralueisiin siitä muodostuvan uuden mullan. Ihmeellinen rakkauden teko, eikö vain, tuo huoltorakennuksen takana sijaitseva komposti. Tulkoon multaa! Hän sanoo.

Seurakunta on rakkauden yhteisö. Vapahtaja antaa meille esimerkin rakkaudesta ihmistä kohtaan. Raisiossakin tuota esimerkkiä on yritetty seurata yli 730, ehkä jopa yli tuhat vuotta. Tuosta seurakunnan alkuajasta meille on säilynyt kaksi muistokiveä, jotka ovat esillä kirkkomme eteisessä. Vapahtaja ei erottele ihmisiä. Ne, joita halveksitaan tai väheksytään nostaa hän meille esimerkeiksi: lapset, muualta tulleet, naiset, eri tavoin sairaat, enemmistön tai moraalista valtaa pitävien asettamien rajojen ulkopuolelle joutuneet. Jeesuksen esimerkki kertoo meille, että seurakunta, Rakkauden yhteisö pyrkii sulkemaan sisäänsä kaikki. Rakkauden yhteisö käyttää sanoja kutsumaan, ymmärtämään, kuuntelemaan.


Sellainen haluaisin, että Raision seurakunta olisi: kutsuva, sisäänsä sulkeva, kaikille avoin, turvapaikka. Meidän tehtävämme on tehdä siitä sellainen: sanoa sellaisia sanoja, ettei ketään pelota, että kaikki haluavat tulla, että evankeliumi, ilosanoma syntienanteeksiantamuksesta, Jumalan rakkaudesta tulee käsin kosketeltavaksi, itse koettavaksi kaikille. Silloin olemme alussa, uuden luomisen ihmeessä. Silloin Kaikkivaltias sanoo uudelleen: Tulkoon valo! ja valo tulee.