Evankeliumista Luukkaan mukaan, 5:1-11

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
    Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

 

Kutsu

Tänään on kutsumisesi päivä. Olet samassa seurassa Abrahamin, Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Paavalin kanssa. Mieleni tekee lisätä joukkoon myös muita. Kertoohan Raamattu siitäkin, kuinka kutsun uskomaan, luopumaan, seuraamaan saivat niin Saara, Ruut, Äiti Maria kuin nimeämättömäksi jäänyt nainen Sykarin kaivollakin.

Kutsu uskomaan on jokaiselle erilainen. Joku on kasvanut siihen lapsesta saakka, elänyt iltarukouksen ja hyräiltyjen virsien keskellä. Se tapa tuntuu minusta lempeältä ja lohdulliselta. Toisen kutsu on kuin salama heti ukkosen jyrähdyksen jälkeen: koettelemuksien keskellä elämän polku on kuin syvällä pimeässä rotkossa, synnintunto vaivaa ja sitten Pang! hän on siinä, Vapahtaja, joka kutsuu, ottaa kädestä tai syliinsä sanoen: Haluan tulla seuraasi, lähde mukaani.

Meillä kaikilla on jokin kokemus kutsusta. Emme muuten olisi täällä kirkossa tänään. Kokemus saattaa olla myös kasteen kutsu lapsena, tapa elää tässä yhteydessä seurakunnan, kirkon jäsenenä ilman että miettii asiaa. Siinäkin kristityn elämässä näen Jumalan kutsun, kosketuksen ja vastauksen.

Istumme kaikki rannalla, edessämme Vapahtaja veneessä. Vesi kantaa hyvin hänen äänensä. Olemme oppineet älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta. Nyt hän opettaa vielä rankemmin. Ei riitä, ettet. Sinun myös pitää, pitää hoivata, rohkaista, tukea, antaa omastasi. Vapahtaja ei päästä meitä helpolla.

Istumme veneessä, samassa veneessä Jeesuksen ja Pietarin kanssa. Kuulemme kutsun uskomaan, seuraamaan Jeesusta. Uskossa on kyse saamisesta ja vastaanottamisesta mutta ennen kaikkea tai myös lähdöstä ja luopumisesta. Joskus mietin, onko meillä liian mukavaa keskenämme erilaisissa yhteisissä riennoissamme. Tuttujen ystävien kesken on hauska olla. Siihen saattaa kuitenkin uuden vaikeaa tulla mukaan. Osaanko itse kutsua, johdatella tutun tai vieraankin mukaan iloiseen joukkoomme? Juttelenko kaikkien kanssa vai vain turvallisesti tutuimpien kanssa kuulumiset? Meidän pitäisi rohkeammin kutsua mukaan vieraampiakin. Ottaa avosylin vastaan heidät, joita emme vielä tunne.

Mistä Jeesus kutsuu sinua tänään luopumaan, minne lähtemään? Abraham luopui kodistaan ja kotiseudustaan, lapsuuden perheestään. Pietari, Jaakob ja Johannes luopuivat elinkeinonsa tuomasta turvasta. Paavali luopui lapsuutensa uskonyhteisöstä ja asemastaan siinä. Mistä sinä olet joutunut luopumaan? Ehkä omasta varmuudesta, järjen äänestä, joka pyrkii tukahduttamaan uskon kutsun? Uskon tielle lähtiessä heittäytyy armon varaan. Jokainen päivä on kaikille ihmisille täynnä epävarmuutta siitä, mitä tuleman pitää. Uskossa se on samalla luottamusta Jumalan läsnäoloon, hänen käsivarsiensa kantavaan voimaan.

Jeesuksen veneessä kalasaalis on taattu ja runsas. Pietari kumppaneineen sai mittavan saaliin. Niin saamme mekin. Evankeliumissa Johanneksen mukaan Jeesus sanoo: Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Se ei tarkoita maallisen hyvän runsautta. Yltäkylläinen elämä Jeesuksessa tarkoittaa lohdutusta surussa, levollisuutta elämän haasteiden edessä, ilon runsautta siitä kiittäessä. Viettäessämme Herran Pyhää Ehtoollista olemme osallisia kaikesta siitä, ansiottomasta rakkaudesta osaksemme.

Tänään on kutsumisesi päivä: Vapahtaja kutsuu sinua seuraansa Ehtoolliselle. Hän antaa itsensä muttei vain tässä juhlahetkessä vaan myös arjessa sen jälkeen. Uskalla luottaa. Tee niin kuin muutkin ihan tavalliset Jeesuksen kutsumat ihmiset aikoinaan: kuule hänen äänensä ja jatka hänen seurassaan elämääsi Johdatuksen viitoittamalla tiellä.