Pitkäperjantain saarna 7.4.2023

Joh. 19:16-30

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:

He jakavat keskenään vaatteeni

ja heittävät puvustani arpaa.

Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Karmiva kaunistus

Karmiva kaunistus, sellainen on meidän kirkkomme krusifiksi. Pitkäperjantaina olemme ristin juurella. Raision kirkossa se toteutuu aivan konkreettisesti. Kirkkomme keskiaikainen krusifiksi roikkuu yllämme ja keskellämme. Se on karmiva kaunistus. Saapuessani ensimmäisiä kertoja tähän kirkkoon, en voinut olla katsomatta tähän ristiin. Niin suuri ja keskeisellä paikalla se oli. Samalla en olisi tahtonut katsoa siihen. Niin kauhealta ristiinnaulittu siinä näyttää: kuolonhuuto kasvoilla, verta runsaasti vuotavat haavat, riutunut olemus, kivusta kouristuneet varpaat ja piikkikruunu päähän painettuna.  Vanhaan, ehkä jopa 1300-luvulta peräisin olevaan krusifiksiin on myöhemmin kiinnitetty laatta. Jeesuksen jalkojen juuressa olevan levyn kirjoitus kertoo, että se ja se ”on maalauttanut tämän krusifiksin Jumalan kunniaksi ja Jumalan huoneen kaunistukseksi vuonna 1663”. Kauneus ja kunnia kätkeytyvät kauheuteen. Kirkkomme krusifiksissa todella toteutuu ristin salaisuus.

Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalla, Pääkallonpaikalla, niin kuin Johanneksen evankeliumi kuvaa. Golgata oli kukkula Jerusalemin muurin ulkopuolella kahden kaupunkiin tuovan tien risteyksessä. Paikka oli tyypillisesti valittu niin, että ristiinnaulitut olivat mahdollisimman monen nähtävillä. Saman kaltaisella paikalla kirkkomme krusifiksikin on. Raision kirkko on risteyksessä ja Raision kirkossa krusifiksi on risteyksessä.

Kirkossamme risteää kaksi käytävää. Toinen on ilmeinen. Keskikäytävä eteisestä alttarille. Se on reitti elämän todellisuudesta Jumalan läsnäoloon. Se on käytävä arjen keskeltä Pyhän Jumalan kohtaamisen paikalle. Reitti kulkee Jeesuksen ristin kautta. Muuta tietä ei ole. Vain Jeesuksen kautta syntiselle ihmiselle avautuu mahdollisuus lähestyä pyhää Jumalaa. Ilman Jeesusta se ei olisi mahdollista. Emme voisi edes anoa anteeksiantamusta, avunpyynnöistä puhumattakaan, ellei Jeesus ristillä olisi avannut tietä Jumalan luo. Millaiseen ahdistukseen ajaisikaan elämä, jossa ei olisi anteeksipyynnön väylää. Kiitos Jeesuksen ristin, sellainen on.

Kirkon toinen käytävä kulkee poikittain edelliseen nähden. Se on käytävä lukupulpetin ja saarnatuolin välillä. Se yhdistää lain ja evankeliumin. Eikä sillekään ole muuta reittiä kuin kulku Jeesuksen ristin kautta. Vain Jeesus voi yhdistää nämä kaksi. Lain ja syyllisyyden kuormasta ei ole reittiä evankeliumin iloon ja vapauteen muuten kuin Jeesuksen tähden. Jumalan anteeksiantamus ei ole mahdollinen ilman ristiä. Ristillä Jeesus otti kantaakseen koko maailman vääryyden. Hän tuli syylliseksi meidän syntiimme ja meidän pahuuteemme. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Vain siksi voimme jättää syyllisyytemme ristin juurelle. Ristin mies otti sen itselleen. Kulku epätoivoisesta virheiden tekemisen pelosta muuttuu uuden alun mahdollisuudeksi Jeesuksen ristin tähden.  

Kirkossamme kaksi käytävää risteävät ja muodostavat ristin. Käytävien risteyksen yläpuolella kohoaa krusifiksi. Karmean kauniina se muistuttaa käytävien ja elämän kulkijaa ristin lahjasta: syntini on sovitettu.

Johanneksen näköala

Kirkon krusifiksin ristinpuut ovat ohuet, hämmentävän ohuet, jopa epäsuhtaisen kapeat. Reitti Jumalan luo on kapea, yhden kuljettava. Ristin muodostavien puiden sijasta niiden kärjissä olevat nelilehdykät vinoneliöillä ovat näyttävät. Ristin haarojen päistä löytyy evankelistojen tunnukset: Luukkaan härkä, Markuksen leijona, Matteuksen ihminen tai enkeli sekä Johanneksen kotka. Symbolit eivät ole sattumanvaraiset. Johanneksen kotka katsoo korkeuksista, kokonaisuuden koko ajan hahmottaen, myös ristin tapahtumia. Muiden evankelistojen kuvaus Jeesuksen kuolemasta aistii kivun, tuskan ja häpeän. Johanneksen kertomana Jeesus suorittaa Isältään saamaa tehtävää ja tilanne on kaikesta kaoottisuudestaan huolimatta hänen hallussaan. Kertomukset täydentävät toisiaan.

Jeesus toteutti ristillä isän Jumalan tahdon. Ristillä näemme mitä Jumalan poika tuli tekemään maailmaan. Kuollessaan hän sanoi: ”Se on täytetty”. Jumala ”antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Risti oli tehtävän loppuun saattamisen paikka. Tehtävä, jonka toteutumisesta kukaan ei tiedä, on kuitenkin turhaan suoritettu tehtävä. Ilman puhetta Jeesuksen sovituskuolemasta, jää Jumalan tahdon toteutuminen pienen sisäpiirin salaiseksi tiedoksi. Sellaisena se ei täytä Jumalan suunnitelmaa. Tarvitaan kapean ristin päissä olevat näyttävät, näkyvät ja huomiota herättävät evankeliumin nelilehdykät.

Evankeliumi – sanoma ristillä synnit sovittaneesta Jeesuksesta – leviää kauemmas kuin ristillä riippuvan Jeesuksen omat kädet ja jalat yltävät. Ilosanoma anteeksiannosta lähtee Jeesuksen käsistä ja jaloista joka suuntaan – ylös, alas, vasemmalle ja oikealla – kaikkiin ilmansuuntiin. Ristillä Jeesus levittää itsensä kohti koko maailmaa. Ja koko maailmaan leviää tieto rististä. Se on kuin suuri plus merkki. Karmiva ja negatiivinen kuoleman näyttämö muuttuu kauniiksi ja positiiviseksi armon merkiksi. Jeesuksen rististä tulee matemaattinen merkki, joka erottamattomalla ja vastaan sanomattomalla voimalla liittää yhteen Jumalan ja ihmisen. Yhteys, jonka syntiinlankeemus on rikkonut, korjaantuu yhteydeksi Jeesuksen kautta. Se on viesti, joka kuuluu kaikille. Sitä on evankeliumi.

Karmeat haavat

Aluksi kerroin kuinka vastentahtoisesti katsoin kirkkomme ristillä kärsivää Jeesusta. Täällä emme voi aistia ristin todellisuutta. Emme kuule ääniä, emme tunne kuumuutta tai haista verta. Meillä on vain 700 vuotta vanha puuveistos – ja jo se on liian kamala katsottavaksi pitkään. Samalla se on kuva, josta en tahdo irrottaa katsettani. Se on merkki Jumalan pysyvästi auki hakatusta sylistä. Veistoksen kauneudessa karmeinta minulle on Jeesuksen kyljen haava. Keihäällä avoimeksi isketty Jeesuksen rinta, josta ryöppyää verta. Tämän päivän elokuvateollisuuden tehosteyksikkö varmasti hymähtäisi veistoksen kömpelölle veriselle toteutukselle. Me emme, sillä kyse ei ole tehosteista, vaan todellisesta kuolemasta.

Ristiinnaulitseminen oli roomalaisen suosima teloitustapa. Jeesuksen teloituksen pani toimeen pieni sotilasosasto. He jakoivat Jeesuksen vaatteet ja heittivät ristin juurella arpaa hänen paidastaan. Julmaan ja välinpitämättömään kuvaukseen liittyy myös inhimillisyyttä. Ristillä Jeesus sanoi: ”Minun on jano”, ja silloin sotilaat ojensivat iisoppiruo’on päässä Jeesukselle viiniä juotavaksi. Viini oli hapanviiniä. Ainoaa, jota sotilaat saivat vahtivuorossaan juoda. Se oli halvinta laimennettua viiniä, joka oli jo hyvin etikkamaista. Surkeinta ja halvinta, mutta sitä he Jeesukselle tarjosivat. Ojentaessaan viiniä sotilaiden piti mennä lähelle Jeesusta. Siinä heidän päälleen saattoi vuotaa verta Jeesuksen haavoista.

Jeesuksen haavat ovat edelleen auki. Niistä vuotaa meidän päällemme uuden liiton veri, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ojentaessaan hapanta viiniä, sotilaat saivat päällensä kalleinta verta. He tulivat vertauskuvaksi autuaasta vaihtokaupasta, joka avautuu Jeesuksen haavoissa. Meillä ihmisillä ei ole syntimme ja syyllisyytemme varastosta tarjota Jeesukselle muuta kuin hapanta ja halvinta. Se on pahuutemme, itsekkyytemme ja haluttomuutemme taipua Jumalan tahtoon. Vastavuoroisesti Jeesuksella on tarjota meille parasta ja kalleinta. Se on Jumalan hyvyyttä, anteeksiantoa ja rakkautta meitä kohtaan. Tällaisen kauppakirjan Jeesus ristillä allekirjoitti. Hän ottaa meidän happamuutemme ja syyllisyytemme. Hän tulee Jumalan hylkäämäksi ja kuolee yksin. Vastineeksi Jeesus lahjoittaa uuden anteeksiannon liiton Jumalan kanssa. Me saamme elää Jumalan lapsina ja kuolla hänen turvissaan. Jeesukselle se maksaa kaiken. Me saamme sen lahjaksi. Se on autuas vaihtokauppa, jonka Jeesus ristillä solmi. (Se on veri, joka ryöppyää yllemme.)

Kallisarvoisin esine

Kirkon krusifiksi on triumfiristi – voittoristi. Täällä kirkossa on ollut keskiajalla lukuisia puisia veistoksia. Osa niistä on tuhoutunut ja osa säästynyt. Krusifiksia lukuun ottamatta kaikki säilyneet veistokset on siirretty Kansallismuseon kokoelmiin. Krusifiksi on pysynyt paikallaan. Siinä on vahvaa symboliikkaa. Monia patsaita ja esineitä voidaan kirkosta viedä. Monta asiaa on sitten keskiajan muuttunut ja voidaan kirkossa muuttaa. Jokin on silti säilytettävää ja muuttumatonta. Jumalan poika ristillä. Ristin häväistys ja voitto. Syntien sovitus Jeesuksen kuolemassa. Anteeksianto yksin Jeesuksen tähden. Se ei voi muuttua eikä se muutu. Jeesuksessa Jumala sovitti maailman – sinut ja minut – itsensä kanssa. Siitä muistuttaa krusifiksi, kirkkomme kallisarvoisin esine.