Rovasti Pertti Ruotsalo

Saarna ehtoollisjumalanpalveluksessa Raision kirkossa torstaina 14. huhtikuuta 2022

Kiirastorstai-illan messu

Päivän evankeliumi: Luuk. 22: 14-22

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: »Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.» Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.» Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.» Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!»

 

Kiirastorstai-illan ehtoollisen viettäminen on vuoden kaikkien ehtoollisjumalanpalveluksien joukossa ainakin minulle itselleni erityinen. Kun me Raamatun kalenteria seuraamme, tätä ehtoollista vietetään juuri samaan aikaan kuin Jeesus söi opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian ja sanoi sitten ne sanat, jotka merkitsivät kaikkien kristittyjen ehtoollisaterian asettamista.

Samaan aikaan. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, evankeliumeissa sanotaan, että se päivä oli sapatin – siis lauantain – aatto; eli perjantai. Ja aterialla oltiin edeltävänä iltana, siis torstai-iltana, aivan kuin me tänään. Siksi juuri tämä ehtoollinen on ainakin minulle erityinen. Monessa kohdassa kerrotaan, että Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa hyvinkin samalla tavalla, mutta juuri tässä hän lausui asetussanat, ja antoi ehtoolliselle sen erityisen merkityksen.

Jeesus oli pääsiäisaterialla. Tiedämme taustan. Kun Israelin kansa aikoja sitten vapautui Egyptin orjuudesta, Jumala sääti kansalle tuon vapaaksi pääsemisen muistoksi pääsiäisaterian. Sitä ateriaa Israelin kanssa vuosittain vietti vapautumista muistaen, ja niinpä Jeesuskin opetuslapsineen oli pääsiäisaterialla, orjuudesta vapautumisen aterialla.

Jotakin Jeesuksen ja opetuslapsien aterialla oli uutta, sellaista mikä ei kuulunut Israelin kansan pääsiäisaterian viettämiseen. Se on se, että Jeesus antoi aterialle uuden merkityksen sanoessaan sanat leivästä ja viinistä – sanat, joita me sanomme ehtoollisen asetussanoiksi, ja jotka aina ehtoollista viettäessämme luetaan. Juuri ne sanat tekevät Israelin kansan pääsiäisateriasta kristittyjen ehtoollisen.

Hän otti leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.” Tämä on minun ruumiini; se tarkoittaa: tämä olen minä itse. Ajatus taisi olla tämä. Niin kuin tämä leipä nyt murretaan, niin myös minut – minun ruumiini – kohta murretaan; aivan, huomenna, perjantaina, ristinpuulla. Jakakaa tämä keskenänne – jakakaa keskenänne, mitä minun kohtaloni merkitsee. Se sanotaan meille tänään: jakakaa keskenänne, mitä minun kohtaloni merkitsee.

Viinistä hän sanoi – ja on arveltu, että sanat alun perin muistuttivat leivästä sanottua: ”tämä on minun vereni, se on liiton veri”. Siinä kuuluu ääni Vanhasta testamentista, jossa kerrotaan, miten uhrieläimen verta pirskoteltiin israelilaisten päälle, ja sanottiin, että se on liiton veri.

Liiton veri rakensi keskeisellä tavalla yhteyden israelilaisten keskuuteen ja sitten Jumalan kansan välille. Liiton veri merkitsi Jumalan ja hänen kansansa välitöntä yhteyttä. Pitkänperjantain veri, Jeesuksen veri, on liiton veri, joka rakentaa yhteyden Kristuksen ja hänen omiensa eli hänen seurakuntansa välille.

Tämä on minun ruumiini – jakakaa, mitä kohtaloni merkitsee.

Tämä on minun vereni, liiton veri. Se rakentaa yhteyden Kristuksen ja meidän välillemme.

Juuri tässä, ehtoollisen leivässä ja viinissä, Kristus lahjoittaa meille itsensä. Juuri tässä, ehtoollisessa, me saamme jakaa kaiken sen, mitä pitkäperjantai ja pääsiäinen merkitsevät. Tähän jakamiseen viittaavat myös se sanat, jotka minulla on tapana sanoa juuri ennen kutsua ehtoollispöytään: ”Leipä, jonka me murramme, on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, sillä me kaikki olemme hänestä osalliset.”

Ehtoollisaterialta lähdetään eteenpäin, ensin Getsemanen rukoustaisteluun, sitten Jeesuksen vangitsemiseen, tuomitsemiseen, kärsimykseen ja kuolemaan. Getsemanen puutarhassa on nykyisin kirkko. Se tunnetaan ”kansojen kirkkona”. Toiselta nimeltä se on ”Ahdistusten kirkko”. Ahdistus ja kärsimys – niitä me tänä päivänä tunnemme, kun seuraamme Ukrainan tapahtumia. Sopiiko sanoa: me rukoilemme, että pääsiäinen voisi koittaa Ukrainassa ja koko maailmassamme. Me rukoilemme, että orjuudesta ja pahan vallasta päästään vapaaksi toivoon ja valoon.

Tämä elämä on tärkeä ja tässä ajassa meillä on tehtävä rukoilla toistemme puolesta ja olla apuna siinä, missä vain voimme. Tällä elämällä on rajaton arvonsa, ja sitä meidän on puolustettava pahan hyökkäyksiä vastaan.

Mutta tämä elämä ei ole kaikki. Siihen Jeesuksen sanat evankeliumissa viittaavat. Hän puhuu Jumalan valtakunnan tulemisesta ja kaiken täyttymyksestä Jumalan valtakunnassa. Jo kiirastorstai-iltana pääsiäisen toivo ja valo on mukana.

Sain postissa Helsingin piispan pääsiäiskirjeen. Hän kirjoittaa sodan ahdistuksesta ja meidän ihmisten omista ahdistuksen aiheista – siitä, mitä Getsemane ja Golgata ovat. Kirjeen loppu kosketti minua; siksi haluan sen lukea.

Pääsiäisen suuri käänne on lupaus siitä, että toivo on vahvempi kuin epätoivo.

Pääsiäisen suuri käänne on lupaus siitä, että kaikkien loppujen keskellä häämöttää uusi alku.

Pääsiäisen suuri käänne on lupaus siitä, että Kristus kukistaa kuoleman ja lahjoittaa iankaikkisen elämän - pimeimmänkin yön jälkeen aukeaa kirkas aamu.