Huolenpidon rikkaudessa

Matteus 6:25-34

Jeesus sanoo:
    ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” 

”Katsokaa taivaan lintuja”

”Katsokaa taivaan lintuja”, niin Jeesus sanoo. Se on merkillinen ohje, kerta kaikkiaan merkillinen. Elämän murheiden keskellä minulla on tapana katsoa aivan muualle. Sähkölaskun saapuessa katson loppusummaa, eräpäivää ja alan seurata tuntikohtaista pörssisähkön hintaa. Uutisia seuratessa en voi välttyä katsomasta yhä uudestaan toistuvia kuvia sodasta, ruuan hinnoista ja ilmastokriisistä. Huolinen täyttämän maailman keskellä katseeni kohdistuu huoliin. Tähän todellisuuteen Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja”. 
Pakkohan se oli koittaa. Perjantaina töihin ajaessa käänsin autoni Raisionlahden lintutornille. Usvaisen aamun läpi kävelin täysin tilanteeseen sopimattomissa vaatteissa tornille, kapusin portaat ylös ja aloin katsella lintuja. Olihan niitä siellä. Suurin osa lepäili vielä maassa tai uiskenteli verkkaiseen pitkin lahtea. Hetkittäin jokin lintu tai parvi kohosi siivilleen. Aamu oli kaunis ja rauhallinen. Palasin autolleni. Jo kävellessäni vesijättömaan ylittävää lankkusiltaa pitkin mieleeni palasivat sähkölasku, sota ja viikolla kuulemani huolet. Mietin, miksi ihmeessä Jeesus käski katsoa taivaan lintuja? Autoon istuessa havahduin. Huomasin, että lintuja katsellessa en ollut miettinyt huolia. Koin hetken rauhaa. Se tuntui hyvältä. 

Ruokkiva käsi

Taivaan lintujen katselu ei poistanut huolia, ei minulta eikä maailmasta.  Sen sijaan tapahtui jotain muuta. Mieleeni nousi elävästi valokuva. Kuva oli yksinkertainen ja kaunis. Kuvassa on ojennettu käsi. Käsi on vakaa, tehdyn työn ja ajan kuluttama. Käsi on avoin ja tarjoaa ruokaa. Kuvassa kättä lähestyy pihan pikkulintu. Sen väritys on vaatimaton. Siivet ilmaisevat linnun olevan laskeutumassa kädelle. Se ei pakene. Kuvassa on vain nämä asiat: taivaan lintu ja ruokaa tarjoava käsi.
Mistä lintu tietää tulla noutamaan syötävää sitä ruokkivasta kädestä? Tilanne on tuskin sille uusi. Se on käynyt ennenkin. Ensimmäisellä kerralla se on kerännyt rohkeutta. Uskaltautunut. Nyt se on tottunut tähän käteen. Mistä lintu tietää, mitä se saa? Ei se voikaan tietää. Kun käsi saapuu, lintu olettaa saavansa samaa kuin aiemmin, mutta varma se ei voi olla. Ei se voi tietää, onko luvassa leivänpala, jyvä vai jotain ihan muuta. Mutta lintu luottaa siihen, että käsi tarjoaa jotain, mitä lintu tarvitsee. 
Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: Eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoiset kuin linnut!”

Jumalan huolenpito

Kuva linnusta ja kädestä on kuva Jumalan huolenpidosta. Lintu on pienen pieni. Se on vaatimaton osa luomakuntaa. Sen arvo ihmisten silmissä on mitättömän pieni. Kaiken lisäksi se ei osaa edes viljellä eikä varastoida itselleen ravintoa. Siitä huolimatta Jeesus sanoo, että Jumala pitää siitäkin huolen. Tällaisen mitättömän olennon Jeesus nostaa kuvaksi Jumalan huolenpidosta.
Päämäärä on selvä. Pienen linnun kautta Jeesus opettaa Jumalan valtakunnan arvoista. Jumalan todellisuudessa ihmisen arvo ei perustu ponnisteluihin eikä saavutettuun menestykseen. Jumalan silmissä ihmisen arvo ei rakennu suuruuden tai hallittujen taitojen ympärille. Jumala ruokkii pienen linnun niin, että se syö sen mitä Jumala sille lahjoittaa. Samanlainen on ihmisen arvo Jumalalle. Ihminen saa ottaa vastaan arvonsa Jumalalta lahjana, ei kovalla työllä saavutettuna etuna. 
Toinen kuvaan kätkeytyvä arvo liittyy elämän tarkoitukseen ja mielekkyyteen. Kun lintu ottaa ruoan kädestä vastaan, se on tyytyväinen. Se on tyytyväinen, vaikka sillä ei ole reppua mukanaan: Ei reppua, ei laukkua, johon se varastoisi seuraavan päivän ruuan. Huomisesta huoleton lintu osoittaa, että elämän tarkoitus ja mielekkyys eivät voi perustua suuriin varastoihin tai jatkuvasti kasvavaan oman elämän turvaamiseen. Loputon taloudellisen kasvun ja aineellisen hyvinvoinnin lisääminen eivät ole huolettomuuden kestävä tae. Muhkeiden pankkitilien kasvatus ei ole elämän päämäärä. Kestävä merkitys elämälle löytyy Jeesuksen mukaan Jumalan vanhurskaasta tahdosta ja sen etsimisestä. 
Jumalan huolenpito siis ohjaa ja opettaa elämässä lopulta kestävät arvot ja päämäärät. Niitä ovat ihmisen saavutuksista riippumaton arvo ja Jumalan tahdon toteutuminen. 

Jumala tietää mitä tarvitset

Palataan vielä kuvaan. Kuvassa ruokkiva käsi tietää mitä lintu tarvitsee. Lintu tarvitsee ruokaa, lintu tarvitsee paikan jolla levähtää ja käsi ojentaa sen. Lintukin todennäköisesti tietää mitä tarvitsee – tai ainakin se luulee tietävänsä. Sitä se odottaa ruokkivalta kädeltä. Mutta entäpä, jos kädestä ei jollain kertaa löydykään ruokaa, vaan jotain muuta? Jumalan huolenpidossa voimme luottaa, että Jumala tietää mitä tarvitsemme. Tiedämmekö itse kuitenkaan aina, mitä se on? 
-    Lapsi toivoo perjantaisin karkkia ja pettyy, jos karkin tilalla tarjotaan porkkanaa.
-    Nuori toivoo uutta mopoautoa ja pettyy, jos joutuu tyytymään vanhaan polkupyörään.
-    Aikuinen toivoo painavaa osakesalkkua ja pettyy, jos joutuu tyytymään juuri tässä päivässä riittävään ruokakassiin.
-    Ihminen toivoo elämän ja tulevaisuuden hallintaa ja pettyy, kun joutuu tyytymään elämän ottamiseen Jumalan kädestä päivä kerrallaan.
Jumala näkee ihmistä laajemmin. Hän näkee kaiken – menneen ja tulevan – tarpeellisen ja tarpeettoman. Taivaallinen Isämme kyllä tietää mitä me tarvitsemme. Eikä Jumala vähättele ihmisen omaakaan kokemusta. Kehottaahan Jumala itse ihmistä rukoillen saattamaan toiveensa ja tarpeensa Jumalan tietoon. Hän lupaa jopa antaa sille, joka uskossa rukoilee. Lopulta rakastava taivaallinen Isä tietää kuitenkin parhaiten. Niin toteutuu Jumalan huolenpito: Viisaudella, joka ylittää oman viisautemme. Emmekä me sitä aina ymmärrä. Kuinka voisimmekaan? Kokemuksemme ja ympärillämme avautuva maailma todistavat usein sitä vastaan. Itse asettamamme mittarit eivät ole Jumalan mittakaavassa luotettavia. Jumalan huolenpidon kaava pakenee elämän puutteen ja kärsimyksen edessä meidän ymmärryksemme tavoittamattomiin. Se haastaa. Ruokkiva käsi tarjoaa muutakin kuin mitä osaamme pyytää tai odottaa. Jumalan huolenpidon kädelle ei ohjaakaan tieto ja oman elämän hallinta, vaan usko.

Luottamus

Mistä koko kuvassa lopulta on kyse? Lintu on oppinut luottamaan. Luottamuksen varassa se uskaltautuu käden luo ja saapuu yhä uudestaan. Jumalan lähellä me opimme luottamaan. Jumalan lähellä koemme Hänen huolenpitoaan. Täällä kirkossa olemme erityisellä tavalla Jumalan hyvän huolenpidon kohteena. Armonvälineissä Jumalan avoin käsi ojentuu meille. Huoliemme mittakaava asettuu Jumalan mittakaavaan. Huolien täyttämä maailma ei muutu ympärillämme, mutta Jumala muuttaa meitä tämän huolien täyttämän maailman keskellä. Huoliin kiinnittyneet katseemme kääntyvät. Näemme kaistaleen kirkasta. Kohtaamme huolestuneen lähimmäisemme katseen. Ohjaudumme auttamaan apua tarvitsevaa – kantamaan toistemme kuormia. Opimme, että Jumalan valtakunta ei toteudu rikkaudessa, vaan huolenpidon rikkaudessa. 
Ei ole häpeä laittaa turvaansa Jumalaan. Hän pitää meistä huolen. Kyllä, Jumala pitää omistaan huolen. ”Katsokaa taivaan lintuja!”