Tulpat korvissa - saarna 11. shel 21.8.2022 

Luuk. 19:41-48 

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Tulpat korvissa

”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” Tulpat korvissa on vaikea kuulla. Kun tulpat ovat korvakuulokkeet tulee kuulemisesta vielä monin verroin vaikeampaa. Ja kun kuulokkeista vielä tulvii hyvää musiikkia, on peli selvä. Silloin muu todellisuus häviää ja ajatukset ovat musiikin ihmeellisessä maailmassa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sehän on aivan ihanaa. Sulkea hetkeksi kaikki muu, kaikki mikä mieltä häiritsee. Jos häiriöääniä vielä kuuluu, niin aina voi säätää äänenvoimakkuuden korvakuulokkeissa suuremmalle – jopa saa olla rauhassa. Ei ongelmaa, ei ellei jollain ole juuri silloin asiaa. Silloin kuuloke pitää nypätä korvasta. Välillä sen joku tekeekin. Kuulo palautuu, mutta ärsyttää, ainakin minua. Olen tullut häirityksi. Kuplani on särkynyt.


Jumala ei tyydy taustameluksi, hyvä niin. Hän puhuttelee meitä. Ajoittain Hän nyppää meiltä kuulokkeet korvista ja ajaa meidät kuuntelemaan. Näitä aikoja ja hetkiä voidaan kutsua etsikkoajoiksi. Rakkaudessaan Jumala antaa etsikkoaikoja yksittäisille ihmisille, kansanryhmille ja peräti kansakunnille. Jumalan toiminta voi ärsyttää kuten korvakuulokkeiden nyppääminen korvasta. Jumala puuttuu silloin elämääni. Hän repäisee irti jotain, jonka olen itse asettanut paikalleen. Poistaa elämästäni jotain, jonka itse olen juuri siinä hetkessä nähnyt tarpeelliseksi. Ihan kuin hän tietäisi paremmin – ja niin Hän tietääkin. Siksi on hyvä pohtia mitä elämässä tunkee korviinsa. Mitä ja millaisia ovat ne asiat, jotka estävät meitä kuulemasta Jumalan puhetta? Kun niitä sinulta riisutaan, niin mieti: Tungetko ne välittömästi takaisin paikalleen vai olisiko syytä pysähtyä kuulemaan? Jeesus sanoi ja vilpittömästi toivoo: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!”

Jeesus itkee

Evankeliumi kertoo, että Jeesus puhkeaa itkuun. Ajattele, Jumalan poika itkee. Hän itkee Jerusalemin ja sen temppelin kohtaloa. Temppeli oli juutalaisen uskon ja juutalaisen identiteetin keskus. Jeesus ilmaisee evankeliumissa, että temppeli murretaan – se revitään maan tasalle niin, että ei jää kiveä kiven päälle. Näin tapahtui muutama vuosikymmen Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jeesuksen oman kansan identiteetin perusta tultiin repimään. Se saa Jeesuksen murtumaan kyyneliin. Ihmisen identiteetin murskaantuminen on inhimillinen katastrofi. Tällä kertaa Jeesuksen itkun syy tuskin kuitenkaan on siinä. Jeesus tietää, että Jumala voi muovata uutta. Hajalle menneen sydämen ja sielun Jumala voi muovata uudestaan kuten savenvalaja voi muovata saman saven uudestaan. Murtuminen on siten mahdollisuus uuteen ehjään ja kestävään, myös identiteetin kohdalla. Nyt Jeesus itkee kuitenkin jotakin muuta. Itkun syy ei ole ihmisen identiteetin perusteiden maanjäristyksessä. Jeesus itkee, koska Jumala joutuu niin kovalla kädellä toimimaan ravistaakseen kansaansa. Jeesus itkee sitä, että Jumala joutuu niin kovakouraisesti nyppäämään kuulokkeet korvistamme ennen kuin asetumme kuuntelemaan, saatikka ymmärrämme.


Sota-aikoina Suomi rukoili. Olen nuori mies, mutta näin minulle on kerrottu. Suuren hädän hetkellä kansa ymmärsi, missä on sen turva. Ravistelu oli kova. Tänään Eurooppaa ravistelee sota. Ihmisiä kuolee. Ihmisiä pakenee kodeistaan maailman kaduille. Eurooppaa vaivaa kuivuus. Joet kuivuvat. Sadot palavat pelloille. Eläinlajeja kuolee. Elämme etsikkoaikaa. Jumala sallii tämän maailman tulla ravistelluksi. Samalla hän itkee. Miten kovasti pitää ravistella ennen kuin ymmärrämme missä turvamme on? Toivottavasti ei yhtään kovempaa. Jumala kutsuu kääntymään puoleensa. Hän tahtoo olla ikuinen turvasi. Kuuntele häntä.

Suomi-psalmi

Raision kirkon messuissa kuullaan usein psalmilaulu. Tänään sitä ei laulettu. Päivän psalmi on etsikkoajan psalmi. Siinä Jumala puhuttelee omaa kansaansa Israelia. Jumalanpalvelusta valmistellessa luin psalmin useamman kerran. Pikkuhiljaa huomasin korvata tekstissä sanan Israel sanalla Suomi. Se pysäytti minut. Vielä rajummaksi teksti muuttui, kun Israel korvattiin sanaparilla Raision seurakunta. Luen nyt teille päivän psalmin tällä tavoin, vaihtamalla Israelin tilalle Suomen. 


”Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Suomi!
  Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
  vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni,
  Suomi ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
  kunpa Suomi kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa,
  joutuvat matelemaan hänen edessään,
  ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Suomea hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

Kohtaamisen hetki

Etsikkoaika on kohtaamisen hetki. Tämä päivä on Jeesuksen kohtaamisen hetki. Juuri tässä elämän hetkessä Jumala on avoin kohtaamiselle. On pelastuksen päivä. Jeesuksen eläessä hän ei ollut kaikille mieleen. Jeesuksen olemassaolo ärsytti. Liikkeellä oli häntä vastustavia voimia. Kuten tänäänkin. Jeesus ei ole kaikille mieleen. Jeesuksen olemassaolo ärsyttää. Tällaisten voimien keskellä oma usko tuntuu helposti liian heikolta. Miten voin estää mitään ajautumasta elämää tuhoavien ja Jumalan vastaisten voimien valtaan? 


Evankeliumi vastaa meille. Se kertoo, kuinka Jeesus yritettiin raivata pois tieltä. Jeesuksesta haluttiin päästä eroon, mutta se ei onnistunut. Syy ilmaistaan selvästi: ”He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä”. Siinä se. Paha ei päässyt tapahtumaan, koska kansa oli Jeesuksen ympärillä. Ovi tälle on auki edelleen. Me voimme yksin ja yhdessä kokoontua Jeesuksen ympärille. Sitä me teemme parasta aikaa täällä jumalanpalveluksessa. Sitä me elämme todeksi seurakuntana. Pelkkä Jeesuksen kanssa vietetty aika hidastaa tuhon voimia. Kohtaamisen hetki kiinnittää Jeesukseen. Etsikkoaika ohjaa turvautumaan Jumalaan. Ole lähellä Jeesusta, kun hän puhuttelee erityisesti. Ole vielä lähempänä Jeesusta, kun tuntuu, että hän ei juuri puhuttele. Ota napit korvista ja kuuntele. Kohtaamisen hetki Jeesuksen kanssa on pelastuksen hetki.