Luukkaan evankeliumista luvusta 2

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa

Tänään on jälleen Turussa, aivan tuossa naapurissa, julistettu joulurauha. Tänään tässäkin kirkossa on saatavilla Betlehemin rauhantuli. Evankeliumissa kuulimme juuri enkelien sanat ”maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”

Rauha.

En tiedä millaisesta tilanteesta sinä tänne tänään tulit. Millaisesta arjesta olet joulunpyhiin siirtynyt. Onko rauha joulussasi tai jopa arjessasi mitä kauneimmalla tavalla totta. Vai onko se jotain, jota niin kovin kipeästi kaipaisit. Jotain, jonka perään et jaksaisi enää edes huutaa.

Kun mietin tänään Betlehemiä. Jeesuksen synnyinpaikkaa. Tuon rauhantulen alkupaikkaa. Nykyistä Palestiinan aluetta. Tuntuu rauha sanana kovin kaukaiselta. Jopa kipeältä. Lähes irvokkaalta.

Ja silti, juuri se on niin keskeisesti totta tämänkin joulun sanomassa.

Eihän maailma ollut sen kauniimpi tai siistimpi silloinkaan, kun Jeesus yli kaksi tuhatta vuotta sitten syntyi. Silloinkin, oli tuon ensimmäisen joulun ihmeen ympärillä maailmassa tuhoisia valtapelejä, miehitystä, väkivaltaa, kipua, köyhyyttä ja pakolaisuutta. Silloinkin osasi ihmisyys näyttää myös synkimpiä puoliaan.

Tuon ihmisen ja maailman pimeyden keskelle meidän Vapahtajamme syntyi. Ja niinpä sinne – tänne – hän löytää kyllä tiensä edelleen.

Tätä saarnaa miettiessä on mielessäni pyörinyt eräs joululaulu.

"Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen
pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen"
(Pieni liekki - 1. säkeistö).

Liekki on ihmeellinen asia. Se ei vähene vaikka sitä jakaa. Päinvastoin. Jakaessa sen valo laajenee yhä laajemmalle. Lämmittää yhä useampaa. Valaisee yhä enemmän.

Vuosikymmenien ajan partiolaiset ovat kuljettaneet ja jakaneet Betlehemin rauhantulta ympäri Eurooppaa. Tulta, joka on palanut Jeesuksen synnyinpaikaksi uskotulle paikalle rakennetussa kirkossa jo yli tuhat vuotta. Se vie mukanaan viestiä rauhasta. ”Se on tullut tänne meille Pohjolan perukoille kädestä toiseen siirtyen. Ihmiseltä ihmiselle, maiden, kielten ja kulttuurien rajat ylittäen” kuten tulen mukana kulkevassa Rauhanviestissä tänä vuonna todetaan.

Liekin voi ottaa vastaan ja viedä sitä eteenpäin myös muutkin kuin partiolaiset. Vilpitön halu vastaanottaa sen viesti riittää. Tänäänkin liekki lähtee jälleen täältä monen mukana uusiin paikkoihin ja sen tärkeä rauhan viesti leviää yhä laajemmalle.

Voi, kuinka syvästi tuo ajatus puhutteleekaan tänään

Sillä tuossa pienessä Betlehemissä, nykyisen Palestiinan alueella, yli 2000 vuotta sitten syttyi myös Jeesuksessa liekki, joka ei koskaan sammu. Hänessä syttyi toivon kipinä elämämme toivottomimpiinkin hetkiin. Hänessä murtui, ja murtuu yhä, Jumalan rakkaus erityisellä tavalla keskuuteemme. Hänessä muuttui maailman arvojärjestys. Köyhään perheeseen, ilman majapaikkaa, syntyi koko maailman kuningas. Pieni avuton vastasyntynyt vauva seimessä onkin kaikkia hallitsijoita vahvaempi.

"Pieni liekki viestin antaa:
Syntyy lapsi viaton.
Pieni liekki syttyy sinne,
missä Jeesus Kristus on"
(Pieni liekki - 3.säkeistö)

Tuo liekki kulkee mukana meissä. Sillä Jeesus sanoo »Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.»  Me viemme sitä valoa eteenpäin. Eikä se pienene jakaessa, vaan laajenee. Lämmittää ja valaisee yhä enemmän. Me viemme sitä eteenpäin sanoissamme ja teoissamme. Ilosanomassa ja toivon kipinöissä.

Se kutsuu meitä olemaan valona ja lämpönä tässä maailmassa. Viemään toivon ja rauhan sanomaa eteenpäin. Tekemään sitä todeksi. Koko maailmalle. Lähellä ja kaukana

"Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien."
(Pieni liekki - 4. säkeistö)

Ja silloin, kun omat voimat ehtyvät, kun oma usko tuntuu loppuva ja rauha vain kaukaiselta kaipuulta, voimme silloinkin luottaa, että se on liekki, joka ei koskaan sammu. Sen saa aina takaisin. Sen voi löytää toisten ihmisten luota, alttarin ääreltä ja ristin juurelta.  Se pysyy hengissä koko Kristuksen kirkon, ja lukemattomien ihmisten voimin. Ja se on saatavilla aina, kun sitä tarvitsemme. Sillä joulu, sen ilosanoma ja sen suuret lupaukset, ne ovat totta elämämme jokaisena päivänä.