Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 27

Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
    Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.” Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
    Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: ”Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!” Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.” Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
    Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.” Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
    Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
    Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!”

Saavumme tänään ristin juurelle.
Ja tuolla ristillä me saamme nähdä Vapahtajamme, Kristuksen. Ristillä kärsivän Jeesuksen.

Pysähdy hetkeksi ja suuntaa ajatuksesi tai katseesi krusifiksiin. Sen kuvaukseen Jeesuksen viimeisistä hetkistä. Hänen kasvoihinsa. Hänen haavoihinsa.

---

Me olemme hänet sinne tuoneet. Me olemme hänet ristille nostaneet.
Me olemme hänet Juudaksen kanssa pettäneet, yhdessä opetuslasten kanssa hylänneet ja Pietarin kanssa kieltäneet.
Me olemme hänet valtaapitävien ja oppineiden kanssa tuominneet sekä kansan kanssa ristille vaatineet.

Me emme voi pestä käsiämme ristin kivusta ja kärsimyksestä. Emme, vaikka olemme vasta tuhansia vuosia sen jälkeen syntyneet. Asuuhan meissä tuo sama synnin taakka.
Aivan yhtä lailla sorrumme mekin oman etumme tavoitteluun, pelkuruuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Samalla lailla päädymme epäuskoisuuteen, julmuuteen ja valheeseen. Hiljaisuuteen väärissä hetkissä.

Me emme ole sen parempia kuin Jeesuksen pettänyt Juudas, hänet hylänneet opetuslapset tai kolmesti kieltänyt Pietari. Me emme ole sen puhtaampia kuin hänet vanginneet tai häntä vahingoittaneet sotilaat. Emme sen parempia kuin kukaan häntä pilkanneista tai yksikään Jeesusta kaltoin kohdelleista.

Me saamme käydä tänään ristin juureen ja tuoda mukanamme kaiken syntisyytemme ja syyllisyytemme. Emme ainoastaan ristinkuolemaan vaan kaikkeen siihen miten omassa toiminnassamme rikomme, pilkkaamme ja kiistämme Jumalan luomistyön tai hänen läsnäolonsa itsessämme, elämässämme, muissa ihmisissä tai luomakunnassa.

Me saamme kaatua ristin juureen raskaan taakkamme alle.
Kuulla siellä kärsivän Vapahtajamme sanat
”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” ” Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” ” Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

Kuinka pahalta onkaan Jeesuksesta voinut tuossa hetkessä tuntua.
Yksin, pilkattuna, ristillä.

Ja häneen me saamme oman taakkamme ja syyllisyytemme alla turvata.
Vapahtajaan, joka tuntee kaiken kivun, häpeän, kärsimyksen ja kuoleman.

Hänen ristinsä juurelle saamme synnintunnossamme tänäänkin käydä.
Kuulla vapahtajamme huutavan ja antavansa henkensä. Myös meidän puolestamme.

Saamme tuntea omakohtaisesti ja kaikkialla ympärillämme sen mullistavan ja vavahduttavan vaikutuksen.

Saamme tämän kaiken keskellä turvata siihen toivon, että pääsiäisen ilosanoman koittaa vielä. Sillä sadanpäällikön ja sotilaiden tavoin mekin kaikista virheistämme huolimatta tiedämme:
”Tämä oli todella Jumalan Poika!”