Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 2

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      - Sinä, Juudan Betlehem,
      et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
      sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Matt. 2: 1 - 12

Tietäjien matkassa

Matkalla

Tänään evankeliumi vie meidät matkalle. Kuljemme yhdessä tietäjien kanssa. Melchior, Kaspar ja Balthasar eivät kuuluneet samaan kansaan Marian ja Joosefin tai edes paimenten kanssa. Niin kuin emme kuulu mekään. He tulivat kaukaa pitkän matkan takaa. Liitymme muukalaisten joukkoon. Vai mekö olemme muukalaisia? Osaatko kuvitella itsesi kamelin kyytiin? Ehkä emme ymmärrä kieltä. Väistämättä olemme erilaisia. Yhteistä meille matkalaisille on se, kuinka kiinnitämme katseemme tähteen, joka johdattaa oikeaan suuntaan, kohti Kristusta Jeesusta maailman Valoa. Oleellista on se, että eroistamme huolimatta kuljemme yhdessä.

Matkalla on vaivalloista. Usein pienet hiekanjyvät hiertävät sandaalinremmin välissä. Eteemme tulee suuriakin esteitä, kokonaisia surujen vuoria. Emme haluaisi kohdata niitä, emme jaksaisi kiivetä niitä ylös, emme kiertääkään. Muista, että olemme yhdessä matkalla. Vaikeuksiakin kohdatessamme olemme toisiamme varten. Kiinnitämme katseemme yhtenä seurakuntana joulutähteen ja Jeesukseen, jonka luo tähti meidän karavaanimme kuljettaa. Matkalla on myös iloa, Luojan luomisen lahjaa: lapsi sylissä, käsi rakkaan kädessä, yhteyttä ystäviin, työtä, lepoa. Sellainen on tämäkin hetki matkallamme. Luojan lahjana, Pyhän Hengen johdattamina iloitsemme yhteydestä.

Perillä

Olemme jo lähellä, Jerusalemissa, suuren maailman meiningeissä. Siihen houkuttelevaan mutta sittenkin näennäiseen ilonpitoon emme saa jäädä. Tähti ohjaa meidät Herodeksen hovin herkkujen ääreltä vaatimattoman luolan, seimen, köyhän perheen luo. Kun katsomme syvälle seimeen, näemme lapsessa maailman todellisen valtiaan, pyhän, veljen ja Vapahtajana. Uusilla ystävillämme tietäjillä on mukanaan kalliita lahjoja: kultaa Kuninkaalle, suitsuketta Jumalalle, mirhavoidetta ihmiselle, jonka tien jo jouluna näemme vääjäämättä kulkevan kohti ristiä.

Mekin annamme lahjan, sen ainoan lahjan, jonka voimme antaa ja jota Jeesus meiltä odottaa; syntimme. Ja niinpä jo seimen äärellä saamme parhaan joululahjamme: armon, anteeksiantamuksen, Jeesuksen läsnäolon jokaiseen elämämme päivään ja sen jälkeenkin. Sillä tavalla, silloin meillä on joulu ainainen.

Paluu

Syntymäpäiväjuhla on ohi. Tietäjät lähtevät paluumatkalle. Unessa Jumala varoittaa heitä eivätkä he lankea Herodeksen ansaan. Valtansa puolesta pelkäävä kuningas Herodes haluaisi tappaa messiaan, kuninkaan. Hänen valtansa on heikkoutta. Se perustuu väkivaltaan, vihaan ja itsekkyyteen. Olemme edelleen samalla matkalla tietäjien kanssa. Mekään emme saa langeta epäoikeudenmukaisuuteen, oman edun tavoitteluun, valheelliseen herttaisuuteen. Seimen lapsi, ristin ihminen opettaa meitä toisenlaiseen vallan käyttöön. Jeesus opettaa meitä palvelemaan, opettaa meitä muuttamaan maailmaa rakastamalla. Palatessamme seimen luota on meillä seimen lapsessa, Vapahtajassamme mukanamme rakkaus, joka kestää kaiken, toivoo aina, myötä kärsii toisen tuskassa eikä koskaan katoa. Paluumatkalla kohti kotia, kohti arkea, kompuroidessamme, iloitessamme olemme yhdessä matkalla kohti ristiä, kohti ylösnousemuksen aamua, kohti Taivasta.