Tasalan Kamari 30 vuotta - saarna juhlajumalanpalveluksessa 12.2.2023

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4 (Joh. 4:31–38)

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Syömään! Nyt rillataan! Pöytä on katettu! Se jäähtyy jo! Saisiko olla kahvia? Kokoontuminen yhteiseen pöytään on elämän parhaita iloja. Välillä on ihana tulla hyvässä seurassa valmiiseen pöytään. Tänään toivottavasti saamme kaikki sekä hengen että ruumiinravintoa yhteisessä jumalanpalveluksessa, ehtoollisella ja lopuksi kirkkokahveilla. Kuluneella viikolla olemme juhlineet Tasalan Kamarin, kahvilan ja lähetysmyymälän, 30-vuotista taivalta olemalla yhdessä, muistelemalla ja herkullisia kakkuja kahvin kera nauttimalla. Itseäni juhlaviikko on ravinnut monin tavoin, toivottavasti monia muitakin. Me ihmisethän olemme samanaikaisesti sekä ruumiillisia, henkisiä ja hengellisiä olentoja. Ruoka on tietysti elintärkeää, mutta muutakin tarvitaan. Ei Jeesuskaan evankeliumitekstissä anna ymmärtää, ettei ruualla ole väliä. Jeesushan kuvataan monessa kohtaa evankeliumissa syömässä ja juomassa. Ehkä hän kuitenkin haluaa muistuttaa opetuslapsiaan ja samalla meitä, että maailma kaipaa myös Kristus-leipää.   

Jeesuksen ja opetuslasten keskustelun ymmärtäminen edellyttää asiayhteyden muistamista. Teksti on osa suurempaa kokonaisuutta, yhtä Johanneksen evankeliumin merkittävimmistä. Kertomuksen pääkohta on Jeesuksen kohtaaminen samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Opetuslasten mentyä ruokaostoksille Jeesus on kohdannut lempeästi ja samalla totuudellisesti tämän vierasmaalaisen naisen. Kertomalla naisen elämäntilanteesta Jeesus on saanut naisen vakuuttuneeksi, että hän ei ole kuka tahansa. Lisäksi Jeesus on kääntänyt puheen kaivon vedestä elävään veteen, jota juotuaan ei enää ole janoissaan. Opetuslasten palattua ruoanhakumatkalta nainen on vaikuttuneena unohtanut alkuperäisen aikeensa nostaa kaivosta vettä ja rientänyt kotikyläänsä ja kutsunut muutkin tapaamaan Jeesuksen. Kohtausta voi pitää kansakuntien ja kulttuurien rajat ylittävän lähetystyön alkuna. Opetuslapsethan eivät tätä ymmärrä. Ihmeteltyään ensin Jeesuksen keskustelua vierasmaalaisen ja vieläpä naisen kanssa he ryhtyvät syömään ja kutsuvat Jeesuksenkin mukaan. Jeesus ryhtyy opettamaan heitä sanoin, jotka varmasti ällistyttävät heitä. Naisen tavoin he tulkitsevat Jeesuksen sanat ensin kirjaimellisesti, että nyt puhutaan syömisestä ja juomisesta. Jeesus muistuttaa, että vaikka syödä pitää, ihminen tarvitsee myös elämän leipää, jota Jeesus tarjoaa kaikille sitä pyytäville. Tätä leipää kaipaavat muutkin kuin juutalaiset ja se on tarkoitettu vietäväksi kaikkien kansojen keskuuteen. Ihmiset kaipaavat hyvää sanomaa, evankeliumia. Vaalenneet vainiot kuvaavat ihmisiä, jotka samarialaisen naisen tavoin uskovat, jos vain saavat kuulla, jos joku sen heille kertoo Tänäkin päivänä kristilliset seurakunnat kasvavat monessa paikassa eri puolella maailmaa, minkä me usein täällä Suomessa unohdamme.

Jeesuksen sanat opetuslapsille ovat kutsu lähetyskäskyn toteuttamiseen. Samalla Jeesus muistuttaa, että pohjatyö on jo tehty, opetuslasten ei tarvitse aloittaa nollasta. Hän sanoo, että toiset ovat jo tehneet työn, jonka tuloksista opetuslapset saavat nauttia. Keitä ovat nämä toiset? Raamatuntutkijat ovat esittäneet vastaukseksi muun muassa Vanhan testamentin profeettoja ja Johannes Kastajaa. Todennäköisin tulkinta asiayhteydessä on kuitenkin Jeesus itse. Hänhän on itse kaiken alku, perusta. Hän antaa tehtävän ja varustaa seuraajansa siihen. Samalla kertaa myös samarialainen nainen on Jeesuksen työtoveri, joka on jo rientänyt kutsumaan sukulaisiaan ja naapureitaan Jeesuksen luokse. Raamatunteksti jatkuukin seuraavasti: ”Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan ja he sanoivat naiselle: ”Nyt me emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän on todella maailman pelastaja.” Tätä kaikkea, yhdestä naisesta lähtenyttä herätystä opetuslapset saivat vain ihmetellä.

Meidän olisi mielestäni hyvä useammin pohtia, miten monissa asioissa saamme olla kiitollisia niistä, jotka ovat olleet ennen meitä ja tehneet työtä, josta meidän on ollut hyvä vuorostamme jatkaa. Nykyisessä Suomessa on monia hyviä asioita, joista saamme kiittää aiempia sukupolvia. Samalla se kannustaa myös vastuuseen tulevia sukupolvia kohtaan: millaisen kotimaan ja millaisen maailman me haluamme jättää heille? Ennen kaikkea maamme kristillinen perintö ja monet sen tuomat arvokkaat asiat ovat aikaisempien kristittyjen sukupolvien työtä? Meidän jokaisen oma kristillinen uskokin, vaikka se onkin pohjimmiltaan Jumalan lahja meille, ei olisi olemassa ilman heitä, jotka ovat satojen vuosien ajan rukoilleet ja kutsuneet ihmisiä Jeesuksen luo. Tästä Paavalikin muistuttaa Roomalaiskirjeessä: ”Onhan kirjoitettu: Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!”

Meidän kodikas Tasalan Kamarimmekin omalla olemassaolollaan muistuttaa meitä näistä totuuksista. Kamariin voi kuka tahansa poiketa, nauttia herkullisia voileipiä, löytää juttuseuraa ja tukea kristillistä lähetystyötä. Tämä ei olisi kuitenkaan mahdollista ilman kymmenien ihmisten alkunäkyä, intoa ja vapaaehtoista työpanosta. Tällä viikolla olemme saaneet viettää yhdessä aikaa Kamarilla ja muistella Kamarin vaiheita. Alussa oli väin näky, nyt on raisiolaisten olohuone, jossa juhlaviikon aikana oli yli 1000 kävijää. Itse koin Kamarilla tällä viikolla käydessäni saavani nauttia lukemattomien muiden työn hedelmistä. Haluaisinkin kiittää jokaista Kamarin 30 vuoden taipaleen mahdollistanutta ihmistä, ihan aktiivivapaaehtoista satunnaisiin kävijöihin. Kiitos teille kaikille. Näiden vuosien työn pohjalta on hyvä jatkaa.

Samalla uskon, että jos Kamari olisi syntynyt vain meistä ihmisistä, ei olisi aihetta juhlaan, tuskin koko paikkaakaan. Uskon, että Kamarissa ja sen kautta suuri joukko ihmisiä on saanut eri tavoin nauttia sen työn hedelmistä, jonka Vapahtajamme Jeesus Kristus on tehnyt ja tänäkin päivänä tekee täällä Raisiossa ja muualla. Pohjimmiltaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Uskon hänen jatkossakin siunaavan monia Tasalan Kamarin kautta. Haluaisin vielä meidän rukoilevan Tasalan Kamarin ja sen ihmisten puolesta:

Jumalamme ja luojamme. Sinun varassasi me elämme. Siunaa kaikkia Tasalan Kamarissa toimivia vapaaehtoisia ja työntekijöitä. Anna meille viisautta kaikkiin tehtäviin. Anna aina yhteistyön henki. Lohduta vaikeuksien kohdatessa. Siunaa myös kaikkia niitä, joita Kamarilla palvellaan. Auta tukemaan niitä, joilla on hätää ja tuskaa. Sinua, kaiken hyvän lahjoittajaa me kiitämme ja ylistämme nyt ja aina Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.  

Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.