Rajoista

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. (Joh. 9:24–38)

Tälle sunnuntaille ja alkaneelle viikolle valitut tekstit puhuvat rajoista. Mitä saa, mitä ei saa? Mitä pitää, mitä ei pidä? Kuka on totuuden puolella, kuka valheen? Missä kulkee uskon ja epäuskon raja? Niin profeetta Jesajalle, toisen kirjeen korinttilaisille kirjoittajille kuin evankeliumin väelle rajat olivat tutut ja merkitsevät. Profeetta Jesaja eli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vaikeana kriisiaikana Juudassa. Sotia ehdittiin käydä suuntaan, jos toiseen. Korintissa tiukennettiin rajaa ikään kuin takaisin päin. Usko Jeesukseen ei sittenkään olisi riittänyt vaan olisi pitänyt noudattaa vanhoja Raamatun määräyksiä. Kuka on oikeassa, kuka väärässä? kysyttiin. Ja sitten Jeesuksen juttukumppanit, vastustajat; kirjanoppineet ja lakinsa lukeneet ja sitä tiukasti noudattaneet fariseukset. He kyseenalaistavat Jeesuksen opetuksen, teot, aseman. Parantamisihme ei riitä. Toisen ihmisen usko ei kelpaa. Kuka on sokea ja kuka näkee?

Puhun teille rajoista, kolmenlaisista rajoista: maallisista valtioiden ja kansojen välisistä rajoista, yksittäisistä ihmisten välisistä näkymättömistä rajoista ja rajasta maan ja Taivaan välillä. Samalla laulamme virttä 275 säkeistö kerrallaan. Ota jo se auki kirjastasi.

Heimoja ja sitten kansoja lienee ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Kieli, tavat metsästää ja kalastaa, kulttuuri, kauneuskäsitys – monenlaiset asiat ovat erottaneet ja erottavat heimoja ja kansoja toisistaan. Maata ja kalaoikeuksia on jaettu, erilaisia rajapyykkejä pystytetty. Perimmältään kyse on kai vallasta: me määräämme täällä. 

Tämä oli tuttua niin profeetta Jesajalle kuin on meillekin. Rajapyykkejä on myös ylitetty omin luvin, asein. Karjalaisten heimo joutui 84 vuotta sitten ensimmäisinä suomalaisista – ja raskaimmalla tavalla - kokemaan sen kohtalon. Evakkotarinat elävät edelleen vahvasti keskuudessamme. Me suremme edelleen. Niiden haavojen paraneminen vie paljon aikaa eikä näytä tapahtuvan arpeutumatta. 

Tänä päivänä seuraamme maailmanpolitiikkaa järkyttyneinä. Kahdeksisen sataa ukrainalaispakolaista pelkästään Raisiossa, Lähi-Idän tapahtumat näillä hetkillä. Miten ihminen ei vieläkään osaa elää ihmisiksi? Hyökkäys on paras puolustus -mentaliteetilla rynnitään yli sovittujen rajojen, tuhotaan, kidutetaan tapetaan kanssaihmisiä. Ihmiset muuttuvat kuin sairaaksi villipetolaumaksi. Tätä on mahdotonta käsittää eikä voi hyväksyä. 

Veljemme, ihminen Jeesus eli miehitetyssä maassa, maalliset rajat olivat hänellekin tuttuja. Jerusalem oli ympäröity muurilla, roomalaiskeisarilla oli omat edustajansa valvomassa valtion etuja, verottamassa. Evankeliumit kertovat kovin vähän Jeesuksen asenteesta maallisiin rajoihin, maalliseen vallanpitoon. Kaksi kohtaa tulee etsimättä mieleeni: Jeesuksen syntymäajan rajaaminen jouluevankeliumissa ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava.” Inhimillinen, maallinen ajan raja halkesi taivaallisen syntyessä ja alkaessa uuden ajanlaskun. Toinen evankeliumin kohta kertoo kuinka silloin niin kuin nytkin Jeesuksen vastustajat yrittivät saada hänet ansaan. Muistatteko? Jeesukselta kysyttiin, onko oikein maksaa miehittäjälle veroa? Jeesus näytti rahaa, jossa oli keisarin kuva ja vastasi: Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu. Uskon todellisuus ei taistele asein maallisista rajoista. Sota ei koskaan ole pyhä. 

Virsi 275:1

Toiset rajat, rajat meidän ihmisten, yksilöiden ja pienten porukoiden välillä ovat meille ehkä vielä tutumpia. Viimeisimpiä rajanvetoja suomalaisten kristittyjen välillä on ollut, voitteko käsittää, minä en, edelleen: naisten papiksi vihkiminen. Toki meidän on helppoa löytää Raamatusta sellaisia kohtia, jotka kannustavat meitä vetämään rajaa melkein mihin tahansa, riippuu vain jakeesta. Oikeastaan koko uskontomme perustuu kaksijakoiselle käsitykselle taistelusta hyvän ja pahan välillä: Jeesus on voittaja. Saatana on häviäjä. Uskossa Jeesukseen on hyvän puolella, pahaa vastaan. Ja samalla/silti, kun kohtaamme toisen ihmisen, on tilanne täysin vailla rajoja. Kohdatessamme toisen ihmisen me kohtaamme Kristuksen. Katso viereesi, eteesi, taaksesi, siinä hän istuu, ihan lähellä. Kun lähdet täältä kotiin, siellä hän jo matkalla tulee sinua vastaan, alikululla, kaupan pihalla, talon alaovella. Mitä vaikeampaa sinun on häntä rakastaa, sitä tarkemmin katso silmiin: Kristus katsoo sieltä sinua ja sanoo: Tässä minä olen. Evakkojen aikoinaan muuttaessa pysyvästi uusille seuduilleen ei tämä meidän seutumme ollut vieraanvaraisimmasta päästä. Minua hävettää se edelleen. Toivottavasti olemme siitä oppineet, saaneet tartuntaa karjalaisesta vieraanvaraisuudesta. Jeesus sanoo: Kaiken mitä toivot ihmisten tekevän sinulle, tee se hänelle.

Virsi 275:2

Kolmas raja on raja näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Kristitty elää kahden maan kansalaisena. Uskon kautta olemme jo perillä Jumalan valtakunnassa. Tässä kärsimyksenkin maailmassa olemme uskossa jo perillä. Oliko se tämä vakaumus, joka kantoi sodan aikaiset sukupolvet läpi raskaiden vuosien maan jälleenrakentamiseen? Tämä vakaumus siirtyi ja siirtyy eteenpäin äijän ja ämmän kautta, papan ja mamman hyräillessä, lapsena opitussa iltarukouksessa, jumalanpalveluksessa käydessä tai striimiä, suoratoistoa seuratessa. Olemme lenkkeinä kristittyjen sukupolvien ketjussa, omalla paikallamme. On kyse yhteisöstä ja uskosta, jonka se jakaa. On kyse yksilön uskosta, sinun uskostasi.

Olemme saaneet lahjaksi syntien anteeksiantamuksen ja toivon ylösnousemuksesta. Laki ja määräykset eivät ole uskomme ytimessä määrittelemässä rajan paikkaa. Meidän uskomme ytimessä ovat lohdutus ja toivo. 

Virsi 275:3

Jeesus kohtaa meidät jokaisen kuten kerran sokeana syntyneen ja sitten näkönsä saaneen kysyen: Uskotko Ihmisen Poikaan? Uskotko minuun? Me vastaamme hänelle, kun nyt nousemme ja tunnustamme uskomme yhteen ääneen lausuen Apostolisen uskontunnustuksen