Matkalla kohti toivoa

 


 

Joh. 15:10–17


 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
  

  ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
   Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.

Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”

 

Saarna:

Olen kaivannut näinä aikoina iloa elämään. Siksi olen todella tyytyväinen siitä, että tämän päivän raamatuntekstit ovat niin täynnä iloa. Ne pursuavat iloa, kiitollisuutta, hyviä sanoja tästä hetkestä ja tulevaisuudesta.

Ja sitä olen kaivannut – iloa! Laulakaa Herralle iloinen laulu! Olen kaivannut iloa, ilon kokemusta ja tunnetta. Olen kaivannut elämääni hymyä, naurua, vaikka sitten maskin takaa. Olen kaivannut elämääni pieniä ja suuria iloisia asioita. Ja yksi asia, mitä olen kaivannut, on kiitollinen mieli. Puoli asiaa ilon tunteessa on juuri kiitollisuus. Kiitollisuus Jumalalle.

Psalmin sanat kehottavat meitä laulamaan iloisesti Jumalalle. Laulakaa Herralle uusi laulu!

Enkä edes kaipaa iloa vain itselleni, kaipaan kevätriemua kaikkien meidän sydämiin. Iloa pienistä ja iloista asioista, kiitosmieltä Jumalalle. Sitä kaipaa, tässä ajassa, minä, sinä, me, koko maailma. Jos jotakin me kaipaamme, me kaipaamme sitä, että me näemme huomisessa toivoa. Sitä me rukoilemme, tänäänkin, koko maailmalle. Valoa ja toivoa elämään.


Tällä hetkellä kevätauringon valoa himmentää ja pimentää kuitenkin jännitys, pelko, epävarmuus, väsymys tilanteeseen.


Mutta pimeän keskellä tämän sunnuntain tekstit kertovat hyvistä asioista.


Suomalaiseen mielenmaisemaan ja myöskin kevääseen sopien tämän päivän Vanhan testamentin tekstissä Jesajan kirjassa mennään luontotematiikkaan. Itse ajattelen, että olemme tuossa raamatunkohdassa juuri keväässä, kylvön ja kasvun toivorikkaassa ajassa. Jesaja kertoo versoista, joiden Jumala antaa keväällä nousta, kasvaa ja tehdä ajallaan hedelmää. Tämä kertoo huomisesta ja toivosta ja kasvusta: siitä, että vaikka siemen nukkuu pimeydessä, multien kätköissä, Jumala antaa sen herätä, kasvaa, kutsuu sen valoon ja elämään. Jesajan kirjassa kerrotaan, että Jumala on kuin kaiken yllä kaartuva katto, joka suojaa meitä pahalta. Hän suojaa pientä versoa ja myös meitä ihmisiä paahtavalta auringolta ja verson hukuttavalta rankkasateelta.

Tämän tekstin edessä voimme myös ajatella, että me ihmisetkin olemme Jumalan synnyttämiä ja kasvattamia versoja tai taimia. Jumala on Suuri Puutarhuri, joka pitää pienistä taimistaan hyvää ja hellää huolta. Jonakin päivinä, Jumalan avulla, hennoista taimista kasvaa iso kasvi, puu, pensas, joka kukkii ja tekee hedelmää.

Uuden testamentin tekstit taas kertovat rakkaudesta: Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, ja meidän rakkaudestamme toisiamme kohtaan. Miksi Jeesus puhuu oppilailleen ja meille rakkaudesta?

Jeesus vastaa raamatunkohdassa meille näin: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”

 

Hyviä sanoja, ihania raamatunkohtia, joissa kerrotaan huomisesta, joka on täynnä valoa ja toivoa – ja Jumalan ja meidän ihmisten välistä rakkautta ja iloa. Juuri sitä, mitä kaipaan tällä hetkellä.

Pimeydenkin keskellä meillä on elämässä valoisia, kiitollisia asioita.


Mistä sinä olet kiitollinen Jumalalle, tänään? Mistä olen itse kiitollinen Jumalalle?


Itse olen kiitollinen siitä, että tänä aikana ystävyydestä on tullut minulle ja monelle muulle yhä enemmän voima, joka kantaa eteenpäin. Olen kiitollinen siitä, että kipu ja vaikeudet ovat vahvistaneet siteitä keskellämme. Olen kiitollinen Jumalalle kaikista ihmisistä, jotka ovat ympärillämme, sukulaisista tuttaviin asti. Olen kiitollinen puheluista, Teams-palavereista, synttärijuhlista netissä, viesteistä Whatsappissa, mummojen parvekkeiden alla palmusunnuntaina virpovista pienistä lapsista.

Olen kiitollinen siitä, että Raamatusta ja Jumalasta on tullut ihmisille tärkeä: nettiraamatun käyttö on kasvanut tänä korona-aikana paljon.

Olen kiitollinen ihmisistä, jotka rukoilevat. Kantavat meidän kaikkien asioita Taivaan Isän eteen. Olen kiitollinen tästä hetkestä täällä kirkossa, kun saamme rukoilla ja pyytää voimaa Taivaan Isältä yhdessä.

Olen kiitollinen ihmisistä, jotka näinä aikoina ovat ottaneet asiakseen auttaa toisia. Vapaaehtoistyö on aivan mahtava juttu. Pieni teko, mutta suuri vaikutus. Ystäväni alkoi heti pandemian alussa pitää huolta naapurin mummosta niin, että kun heidän tilaamansa ruokakuljetus tuli kotiin, siinä samassa tuli naapurin mummon ruoat. Hän itse ei pidä asiaa isona. Mutta sillä on naapurin mummon elämässä suuri vaikutus.

Olen kiitollinen pääsiäisen riemusta. Jumalan rakkaudesta, anteeksiannosta, valosta. Siitä, että Jumala rakastaa meitä, kaikki on hänen käsissään, ja huomisessa on valoa ja toivoa. 


Monelle meillä kevät on kasvun ja kylvön aikaa. Myös minulla on keittiössäni kasvamassa pienet siemenet mullan alla. Monesta siemenestä on kasvanut jo versoja, joistakin jo taimia. Koska minulla on viherpeukalo erittäin jämäkästi keskellä kämmentä, tämä on ollut suuri ihme ja ilon aihe. Olen seurannut innolla uuden elämän syntyä. Niin kuin Jesajan tekstissä, versot tosiaan kasvavat ja uusi elämä voittaa pimeyden, elämä kuoleman. Huomisessa on valoa ja toivoa!


’’Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille.’’ Niin lupaa Jumala Jesajan tekstissä kansalleen Israelille ja myös meille.

 Me olemme hänen käsissään, me pienet siemenet ja hennot taimet Suuren Puutarhurin käsissä. Hänen käsissään me olemme turvassa, valossa. Hänen käsissään me olemme matkalla kohti valoa, toivoa ja iloa.