SAARNA – 1. adventti 27.11.2022 / 2. vsk / Raision kirkko
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: 
   
      - Hoosianna! 
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, 
      joka nyt tulee! 
      Hoosianna korkeuksissa!
 
Sähköpotkulauta
Julkisuuden henkilöt liikkuvat näyttävästi. Jalkapalloilijat lentävät yksityiskoneilla. Elokuvien ensi-iltoihin näyttelijät saapuvat limusiineilla. Presidentit kulkevat panssaroiduilla autoilla. Mitä merkittävämpi henkilö, niin sitä näyttävämpi kulkupeli hänellä vaikuttaa olevan. Jos yhtälö on tämä, niin millainen ajoneuvo on maailmankaikkeuden hallitsijalla, elämän ja kuoleman herralla? Vaikuttaa olevan aasi. Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla. 
No, se oli silloin. Jos Jeesus saapuisi nyt juhlan viettoon Raisioon, niin millaisella kulkupelillä hän saapuisi. Olisiko se Mersu vai Rolls Royce? Vai tarvittaisiinko helikopteri? Ei, sehän voisi olla mopoauto. Niiden perään kerääntyy aina jonoiksi asti seuraajia ja takaa tulevat ovat väistämisvelvollisia. Ihan kuin Jeesuksenkin kohdalla. Mutta ei, ei Jeesus tulisi mopoautollakaan. Siinä istutaan kopissa ja meteli on hirmuinen. Jeesus sitä vastoin saapuu avoimesti, hiljaisesti ja nöyrästi – Jeesus tulisi sähköpotkulaudalla. Se olisi tänään hänen kuninkaallinen ratsunsa. Syykin on selvä. Potkulauta ei liiku liian lujaa. Siinä ei olla tummien lasien takana piilossa. Potkulaudalla voi ajaa ihmisten keskellä, pienimmillekin kujille, elämän jokaiseen todellisuuteen. Kun Jeesus tulee – hän tulee hiljaa, aivan kuin sähköpotkulauta. Hän liikkuu nopeudella, josta huomaa jokaisen tiellä kulkijan. Hän on ihmisten korkeudella ei korkeuksissa – Jeesusta voi katsoa suoraan silmiin. Hän ei saavu itseään korostaen, vaan meidän vuoksemme. Siksi Jeesus tulisi sähköpotkulaudalla.
Aasista Jeesuksen tuntee
Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla. Se on itsessään jo aika merkillistä. Kaupungissa valmistauduttiin juhlaan ja pyhiinvaeltajia saapui aivan kaikkialta. Juhlaperinteeseen kuului, että paikalle saavuttiin jalkaisin. Niin Jeesuskin oli opetuslastensa kanssa tehnyt. Hän oli jo monta päivää kävellyt kohti Jerusalemin juhlapaikkaa. Miksi hän nyt viimeisillä metreille, juuri ennen kaupunkiin saapumista päättääkin hypätä aasin selkään? Siksi, että hänet tunnistettaisiin. Ihmiset olivat tietenkin kuulleet Jeesuksesta, ainakin osa heistä. He olivat kuulleet, miten Jeesus oli parantanut sairaita, ruokkinut nälkäisiä, opettanut viisaasti, antanut syntejä anteeksi ja jopa herättänyt kuolleista. Silti he eivät olleet varmoja kuka Jeesus lopulta on. Jeesus tahtoi, että he tietäisivät. Siksi hän päättää luopua patikoinnista ja ratsastaa Jerusalemiin. Ihmiset olivat lukeneet ja kuulleet Jumalan vuosisatoja aiemmin antaman lupauksen: ”Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa”. Aasi teki Jeesuksesta tunnistettavan. Aasilla ratsastaminen osoitti, että Jeesus on Herra ja kuningas.
Jeesus tahtoo edelleen tulla tunnistetuksi. Hän ei halua piiloutua tummennettujen panssarilasien taakse. Hän ei tyydy lentelemään yksityiskoneella yläilmoissa. Jeesus tahtoo tulla keskellemme, jotta voisimme tuntea hänet. Tänäkään päivänä hän ei saavu sotaratsulla ja sotakoneiden voimalla. Hän ei huudata suureen ääneen vaatimuksiaan. Häntä ei tunnista salamavalojen kirkkaassa välkkeessä tai sosiaalisen median seuratuimmilla palstoilla. Jeesus tulee edelleen luoksemme nöyränä ja hiljaisena. Raamatun kertomuksissa kuulemme hänen ihmeellisestä voimastaan. Hiljaisessa rukouksessa tulemme hoidetuksi hänen hyvyydessään. Ehtoollisen leivässä ja viinissä hän salatusti ja suoraan katsoo meitä silmiin. Jotta niin tapahtuisi, Jeesus tarvitsee edelleen aaseja. Heitä, jotka kantavat hänet lähelle ihmistä. Heitä, jotka antavat omastaan Jeesuksen palvelemiseksi. Heitä, jotka kulkevat Jeesuksen edellä rukoillen ja heitä, jotka kulkevat hänen jäljessään palvellen ja kertoen. Herra tarvitsee teitä, jotta hänet tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin.
Kuka huusi ensin?
Jerusalemiin vievällä tiellä kaikui kaksi tuhatta vuotta sitten huuto: Hoosianna. Kuka aloitti huudon, kuka ensimmäisenä uskalsi tervehtiä Jeesusta kuninkaana? Me emme tiedä. Joku aloitti ja muut yhtyivät huutoon. Ei tarvittu nimettyä aloittajaa. Huutoon oli oikeutettu kuka tahansa. Paikalla oli ihmisiä eri suunnilta ja eri elämäntilanteista. Heitä yhdisti Jeesus, jolle he osoittivat huutonsa. Niin on edelleen. Eri suunnilta ja eri elämäntilanteista kokoontuu seurakunta. Joukossamme ei ole erikseen nimettyä huutajaa. Kuka tahansa seurakunnasta voi aloittaa ja huutaa: Jeesus, auta ja pelasta. Siihen huutoon me liitymme – seurakuntalaiset ja seurakunnan työntekijät. Yhdessä on hyvä huutaa. Eikä huuto ei ole vain meidän, kirkossa olevien, oikeus. Huuto kuuluu teille verkon välityksellä messua seuraaville. Huuto kuuluu kaikille kastetuille. Huutoon on yhtäläinen oikeus jokaisella raisiolaisella. Meillä on yksi Herra ja Kuningas – Jeesus. Hänelle me huudamme – Auta ja Pelasta. Aamen