Kristuksen valo

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

      - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,

      niin kuin olet luvannut.

      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,

      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:

      valon, joka koittaa pakanakansoille,

      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

SAARNA

Kaupoissa näkyvät laskiaispullat suuntaavat ajatuksia jo pääsiäiseen ja kevääseen. Tänään saamme kuitenkin kääntää katseemme vielä joulua kohti. Evankeliumiteksti johdattaa meidät Jerusalemin temppeliin, jonne Maria ja Joosef ovat saapuneet Jeesus -lapsen kanssa. He tuovat Jeesus-lapsen Jumalan eteen, mutta myös suorittaakseen Mooseksen laissa säädetyt uhrit.

Mooseksen lain mukaan pojan synnyttänyt nainen on epäpuhdas 40 päivää, jonka jälkeen naisen pitää tuoda kaksi uhria temppeliin; polttouhriksi vuoden vanha karitsa tai kyyhkynen ja syntiuhriksi kyyhkynen.

Näin Jeesuksen vanhemmat toimivat toivat kaksi kyyhkystä. Tämä kertoo meille, että he eivät olleet kovin rikasta väkeä. Vaan kuuluivat siihen suureen kansanosaan, jolla ei ollut varaa toimittaa uhriksi karitsaa. Tavallista köyhää väkeä. Samalaisia tavallisia pulliaisia kuin mekin. Jeesus tulee tavallisuuden keskelle.

Jeesus ei kuitenkaan ole kuka tahansa tavallinen tallaaja, vaan hän on myös Jumala. Tämän vanha Simeon, Pyhän Hengen johdattamana ja valaisemana, näkee tuossa pienessä runsaan kuukauden ikäisessä avuttomassa lapsessa, joka Jeesus totisesti sillä hetkellä oli. Simeon kuka Jeesus todella on Jeesuksessa Jumalan lupaaman pelastuksen. Hän näkee Jeesuksessa odotetun Messiaan; pelastajan. Mitä tämä pelastus on?

Simeon kuvaa häntä osuvasti valona koko maailmalle ja kaikille sen kansoille. Se on Jeesuksen merkitys Messiaana. Jeesus toteuttaa profeettojen ennustukset, kuten Simeon tuo ilmi. Hän lainaa puheessaan profeetta Jesajan ennustuksia. Lupaukset ja ilo ovat edelleen samat kuin Herran muinaisille seuraajille. Jeesus on se valo, joka loistaa meille kaikille ja johdattaa meitä pois pimeydestä.

Simeon puhuu kirkkaudesta ja valosta, joka Jeesuksessa tulee maailmaan.  Päivän nimi ei kuitenkaan tule siitä vaan kynttilöistä, joita on kynttilänpäivänä siunattu. 300-l.  päivään liittyi kynttiläkulkue, joka muistutti Jeesuksesta maailman valona. Kulkueen kynttilät siunattiin. Keskiajalla taas yleistyä tapa, että silloin siunattiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Teksti ja ajatukset kynttilän valosta on helppo liittää yhteen. Ilman liekkiä kynttilä ei ole mitenkään erityinen, vaan ihan tavallinen esine. Kylmä, etäinen, eloton, hyödytön. Ilman liekkiä kynttilä ei kerro meille mitään. Mutta kun sytytämme liekin tähän kynttilään, se viestii meille jotain hyvin tärkeää. Se kertoo meille Jeesuksesta ja siitä samasta valosta, jonka vanha Simeon näki lähtevän hänestä. Jeesuksen valo ei ollut mitään tavallista valoa. Kristuksen valo ei ole vain tämän puoleista valoa, vaan kirkkautta, jota riittää meille myös kuoleman rajan toiselle puolen.

Kasteen yhteydessä sanotaan: Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo. Nämä ovat Jeesuksen sanat, jotka löytyvät Johanneksen evankeliumista. Jeesuksen valo ohjaa polkujamme täällä elämän matkalla, mutta se jatkaa loistamista meille, kun tulee meidän aikamme jatkaa matkaamme täältä kuoleman kautta Jumalan luo. Silläkään matkalla meidän ei tarvitse pelätä, kun meillä on kasteen kautta saatu Jeesuksen valo oppaanamme.

Kynttilänpäivä on myös kristillisen lähetyksen päivä, sillä Jeesuksen valo loistaa kaikille kansoille ja valaisee meitä kaikkia. Tulimmepa mistä lähtökohdista tai maasta tahansa. Mikä olisikaan otollisin päivä pyöräyttää myös käyntiin Yhteisvastuukeräys. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, että diakonian lisäksi yhteisvastuukeräys on lähetystä. Yhteisvastuun varoilla tuetaan kotimaassa ja maailmalla apua tarvitsevia. Josta kolehdin yhteydessä saamme kuulla lisää. Se valo, jota Jeesus edustaa ei leviä vain sanoin vaan erityisesti teoissa. Siinä hyvässä, mitä kristityt levittävät ympärilleen.

Jeesuksen valo on uskon valoa. Se näkyy kahdella tavalla. Se on uskon valoa, joka saa meidät luottamaan siihen, että emme ole täällä yksin ja kaikki tämän maailman ylittävä pimeyskin on voitettu. Meidän ei tarvitse pelätä.

Se on uskon valoa, joka loistaa sydämessä ja saa toimimaan. Se loistaa sieltä meidän silmiemme, käsiemme ja sanojemme kautta jokaiselle tähän maailmaan.