Jeesus lävistetään sanoilla

Ajatuksemme hiljenevät tämän tekstin kuullessamme. Mitä tästä voi sanoa. Tässä ollaan pimeyden ytimessä. Jeesus tapetaan.

 Mikä kiinnitti huomiosi?

   Itse jäin kiinni niihin sanoihin, mitä Jeesukselle lausuttiin. Hän on pilkan kohde. Ohikulkijat pilkkaavat häntä, ylipapit ja lainopettajat pilkkaavat häntä ja kansan vanhimmat pilkkaavat häntä. Sotilaat olivat pilkanneet häntä jo aikaisemmin. Jopa tuskissaan olevat rosvot pilkkaavat häntä. Jeesus ristiinnaulittiin näkyvälle paikalle, jotta häntä voitaisiin pilkata ja häpäistä.

   Hän on syvän vihan, inhon ja pilkan kohteena. Jeesuksen kasvoille heitetään kaikki epäilys ja epäusko. Aivan kuin saatanallinen viha olisi kohdistunut ihmisten välityksellä häneen. Jeesuksen kädet ja jalat on nauloilla lävistetty, mutta nyt hänet lävistetään myös sanoilla.

   Jeesus ei pilkkaa takaisin. Hän rukoilee anteeksiantoa. ”Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät.” Näin Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin mukaan. Yleensä teloitettavat pilkkaavat viimeisenä uhman eleenä teloittajiaan, mutta Jeesus ei tee niin. Yleensä teloitettavat huutavat kostoa, Jeesus ei huuda kostoa särkyneellä äänellä.

   Nämä pilkkahuudot ovat itseasiassa hänen viimeinen kiusauksensa. Nehän haastavat tulemaan alas ristiltä. Hän ei tartu siihen mahdollisuuteen, minkä hän voisi tehdä. Hän voisi pelastaa itsensä vielä tässäkin vaiheessa, niin kuin pilkkaajat kehottavat. ”Tule alas ristiltä, jos olet Jumalan Poika he huutavat.” Mutta Jeesus ei tartu jumalallisiin oikeuksiinsa tällä kriittisellä hetkellä vaan jää ristille.

   Jeesusta eivät pidä ristillä naulat, vaan hänen rakkautensa meitä kohtaan. Jeesus oli ristillä avuton, mutta vain omasta tahdostaan, koska oli valinnut tämän Isänsä hänelle valitseman hirvittävän osan. Hän antautuu pilkattavaksi rakkaudesta meihin.

   Matteuksen evankeliumi kertoo, että molemmat rosvot pilkkasivat Jeesusta. Luukas taas kertoo toisen rosvoista kuitenkin kääntyneen Jeesuksen puoleen ja sanoneen: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Ehkä hän pilkattuaan tajusi, että tässä on hänen vierellään kuitenkin todellinen Israelin kuningas.

   Katuvan ja ensin pilkkaavan rosvon yksinkertainen ja koruton Jeesukseen turvautuminen on koskettavaa. Mitä olemmekaan sitten Jeesuksesta sanoneet, miten olemmekin sitten eläneet, ristillä roikkuva rosvo rohkaisee meitä sanomaan Jeesukselle samat sanat: ” Jeesus muista minua. Jeesus muista minua.” Ne ovat minusta ehkä parhaimmat sanat kuoleman hetkellä sanottaviksi.

   Pilatus on kirjoituttanut Jeesuksen arvonimen hänen päänsä päälle ärsyttääkseen juutalaisia, ehkä se on myös hänen ironista huumoriaan. Samalla hän kuitenkin tahtomattaan toteuttaa Jumalan suunnitelman. Nyt Jeesus on todella nostettu valtaistuimelleen. Meidän kärsivä kuninkaamme hallitsee ristille nostettuna ja hänen kansansa pilkkaa häntä sen alla. Kuka muu kuningas on tällainen? Kenen muun valtaistuin on tällainen. Mutta kuka muu kuningas on rakastanut näin paljon?

   Psalmi 22 on eräs niistä merkittävimmistä Vanhan testamentin kohdista, jotka alkuseurakunta näki profetiana Jeesuksen kuolemasta. Se alkaa aivan samoilla sanoilla, joita Jeesus rukoile ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Sen sanoissa kaikuvat ristin pilkkahuudot: ”Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: ”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon hänet.”  ”Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.” Se on täynnä Jeesuksen sisäistä ja ulkoista tuskaan ja häneen kohdistuvaa vihaa.  

   Ehkä Jeesus rukoili ristillä kärsiessään juuri tätä psalmia 22. Vanhastaan psalmi on tulkittu paitsi yksittäisen ihmisen rukoukseksi omasta puolestaan, vaan myös yhteiseksi rukoukseksi kärsivän kansan puolesta. Jeesus koki Jumalan hylkäämisen ristin pimeydessä.

    Ajattelen, että hän rukoili tuon hylkäämisen keskellä myös sinun kanssasi, joka koet ehkä olevasi ehkä tänään Jumalan hylkäämä. Jeesus on Jumalan hylkäämien ystävä. Jeesus on pimeyden ytimessä olevien ystävä, koska hän on jo ollut siellä.

   Viimeiset Jeesuksen sanat ovat kuin synkkä tausta ylösnousemukselle. Jeesus kokee olevansa Jumalan hylkäämä. Ja sitä hän todella oli. Jumala hylkää hänet pelastuksemme vuoksi. Hänet hylättiin, jotta meitä ei hylättäisi. Sovituksen hinta on raskas. Se tarkoittaa Jumalan Pojan eroa Isästään ja kuolemaa. Jeesuksen vaipumista kuoleman pimeyteen. Vain näin Jumalan suunnitelma saattoi täyttyä. Vain näin sinä ja minä saatoimme saada syntien anteeksiannon. Sovituksen hinta on raskas.

   Jeesukselta ei riistetä henkeä, vaan hän antaa henkensä. Hänen kuollessaan tapahtuu erikoisia ja merkityksellisiä asioita. Ne ovat kuin näkyvinä merkkeinä mitä hengellisessä todellisuudessa tapahtuu Jeesuksen kuollessa.  Temppelin sisin esirippu repeytyy merkkinä siitä, että tie on nyt auki Jumalan luokse. Samalla ylösnousemuksen merkkinä tapahtuu salaperäisiä kuolleista heräämisiä. Maa vavahtelee luomakunnan katsoessa Luojansa kuolemaa. Maa ei voi sitä kestää järkkymättä. Jeesuksen teloittajat pelästyvät ja sanovat: ”Tämä on todella Jumalan Poika.”

   Niin tulivat vielä miljoonat sanomaan näiden sotilaiden jälkeen. Näin mekin sanomme. ”Tämä on todella Jumalan Poika.”

   Mieti hetkinen. Miten maailma muuttuikaan Jeesuksen uhrikuoleman takia. Kuinka paljon rakkautta, anteeksiantamusta, uutta toivoa, parantumista ja totuudellisuutta on virrannut tähän maailmaan Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se on muuttanut niin monia yksilöitä, perheitä ja kansakuntia. Onko se vaikuttanut sinun elämäsi kulkuun? Tämä tässä on maailman merkityksellisin kuolema.

   Ja jos koet olevasi kaukana näistä tapahtumista, Jeesus ei ole silti kaukana sinusta. Hän kuolemansa on merkityksellinen tänään, koska hän elää tänään. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa on jokaista varten. Kuka tahansa saa sanoa: ”Tämä on todella Jumalan Poika.” Esirippu repeytyi auki Jumalan luokse myös sinua varten. Jeesus hankki anteeksiannon koko maailmalle. Kärsimyksen ja kuoleman kautta sinä ja minä saimme mahdollisuuden tuntea Jumala, syntimme annettiin anteeksi ja taivas avattiin meille. Tänään me muistamme sitä, kiitämme siitä ja luotamme siihen.

Pitkäperjantain rukous tähän loppuun on koruton ja lyhyt: sanomme: ”Sinä todella olet Jumalan Poika. Muista minua.”