Vihamies

 

Luuk. 6:27–31
”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

On helppo ajatella Rakkauden lain sunnuntaina ihmisiä, joita rakastaa ja jotka ovat helppoja ja mukavia. Sellaisia joista pidämme.Mutta mitä ansiokasta on ystävien rakastamisessa, kysyy Jeesus meiltä.


   Jeesus alkaakin puhua ihmisistä elämässämme, joiden titteli on ”vihamies”. Hän menee siis vaikealle alueelle. Jeesuksen analyysi ihmissuhteista on minusta realistinen. Ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ovat usein paitsi rakkauden ja välittämisen, myös vihan sävyttämät.


   Mietitäänpä siis omaa elämäämme. Onko sinulla vihamiestä- tai naista? Jotakin henkilöä perheessäsi, suvussasi, naapurustossani, työpaikallasi, harrastuksissa tai yhteiskunnassa, jota voisit kutsua vihamieheksesi. Aika vaikea kysymys tämä on itselleni. Ei ole helppo tunnustaa, että joistakin ihmisistä ei pidä. Viha on niin voimakas sana.


   Ehkä et ole ajatellut tätä mieleesi nousevaa ihmistä suoranaisena vihamiehenäsi, vaan välillänne on kitkaa. Mutta ehkä on myös jollakin lailla vapauttavaa myöntää, että tästä kyseisestä ihmisestä minä en pidä ja meidän välillämme on selvittämättömiä asioita. Ehkäpä tämä saarna on tarkoituksensa täyttänyt, jos jonkun tällaisen kipeän mutta lopulta tervehdyttävän oivalluksen teet.


    Emme pidä kaikista ihmisistä, se on selvä. Minusta ei tarvitsekaan. En usko, että Jeesus sinänsä vaatii meiltä suuria lähimmäisen rakkauden tunteita kaikkia ihmisiä kohtaan, joita elämässä tulee vastaan. Ehkäpä hän rakkauden tunteen sijasta odottaa meiltä oikeaa toimintaa suhteessa lähimmäisiimme.


   Mutta mietitään ihmissuhdehistoriaamme. Ehkä joku on loukannut sinua vuosia sitten. Tai tehnyt vääryyttä? Välinne ovat poikki. Ilkeät sanat, teot ja laiminlyönnit rikkovat ihmissuhteita. Vihamiehenä voivat olla myös kokonaiset kansat ja ihmisryhmät. Me ihmiset olemme taitavia vihaamaan niitä toisia. Kaunan, vihan ja katkeruuden juuret ovat joskus verenpunaiset ja aristavat. Ne voivat siirtyä sukupolvelta toiselle jonkinlaisena negatiivisena ennakkoperintönä. Ne painavat mieltä ja elämää.


   Jeesus sanoo, että ainakin pahojen sanojen, väkivallan ja omaisuuden ryöstön kautta vihamiehiä syntyy. Joku kiroaa, toinen lyö ja kolmas vie toisen omaa.   


   Tämä oli tuttua Jeesuksen ajan juutalaisille, jotka eivät eläneet todellakaan oikeusvaltiossa. Juutalaisen henki oli halpa, ainakin alaluokkaan kuuluvan alamaisen. Ihmisen arvon määritti hänen syntyperänsä ja varallisuutensa. Oli aivan eri asia olla Rooman kansalainen kuin vaikkapa Rooman vallan alla olevan maan köyhä alamainen. Mielivalta oli yleistä ja yleisesti hyväksyttyä. Jeesus puhui nämä sanat ihmisille, joiden elämä oli paljon enemmän väkivallan, sorron, hyväksikäytön ja eriarvoisuuden sävyttämää kuin meidän elämämme.


    Emme oikein taida edes ymmärtää, miten eri lailla ihmiset näkivät toisensa Jeesuksen ajan Palestiinassa. Meidän selkäytimessämme on ajatus jokaisen ihmisen yhtäläisestä arvosta. Suomen presidentti ja vanki rangaistuslaitoksessa ovat yhtä arvokkaita ihmisinä. Tämä on osittain myös kristillisen ihmiskuvan vaikutusta. Antiikin ajan ihmisestä tällainen hallitsijan ja kurjan alamaisen yhtäläinen arvo olisi ollut hullu ja käsittämätön ajatus. Esimerkiksi orjuus oli vallitseva asiantila ja joidenkin osa. Se ei ollut monenkaan mielestä mitenkään moraalisesti väärin.


Jeesus käyttää näitä juutalaisen köyhän kansan elämästä nousevia konkreettisia esimerkkejä. Heitä kirosivat sekä oman kansan valtaapitävät että roomalaiset. Heitä lyötiin, usein halveksivasti avokämmenellä poskelle. Tai voimakkaampi vei vaikutusvallallaan heidän omaisuuttaan. Roomalaisen sotilas saattoi esimerkiksi aseensa tuoman vallan turvin ryöstää tai vaatia rahaa.


   Mutta kyse ei ollut vain roomalaisten sorrosta, vaan myös kansan sisäisestä epäoikeudenmukaisuudesta. Rikkaat ja oppineet kirosivat ja sortivat ns. maan kansaa, oppimattomia köyhiä. Kyse oli paitsi henkilökohtaisista vääryyksistä, myös ns. rakenteellisesta sorrosta ja vihasta.


  Moni juutalainen myös näki roomalaisten ja heidän kätyriensä vihaamisen suoranaisena uskonnollisena velvollisuutena. Oli oikein ja Jumalan tahdon mukaista vihata roomalaisia. Olivathan he pakanoita, epäjumalanpalvojia. Publikaanit olivat heidän luottomiehiään, sorron likaisen työntekijöitä, jotka vievät veroina roomalaisille sen minkä irti saivat ja vetivät itse välistä. Miksi heille kuuluisi lähimmäisenrakkaus.


Ei mikään ihme, että moni Jeesuksen ajan juutalainen puristi kädet nyrkkiin ja oli valmis liittymään kapinaan Roomaa vastaan. Sorto saa aikaan vihaa. Sorron alla käsi tarttuu luonnollisesti ennemmin tikariin kuin siunaa sortajaa.
Siksikin Jeesuksen käsky rakastaa tällaisia sortajia on todella paljon pyydetty. Se oli radikaalia. Se oli outoa puhetta. Se varmaan tuntui monista sorron alla olevista myös loukkaavalta puheelta. Kuinka Jeesus kehtaa pyytää rakastamaan sortajia, joiden kädet ovat veressä ja sydän on ahne.


  Ehkäpä jotain samaa tunnemme Jeesuksen radikaalien sanojen äärellä, kun mietimme omaa vihamiestämme ja henkilöä, joka on meille tehnyt pahaa. Onko Jeesukselta oikeudenmukaista puhetta pyytää meitä siunaamaan häntä? Onko oikein olla enemmän uhri, jos on jo uhriksi joutunut? Onko järkeä kääntää vielä se toinenkin poski, jos toiselle poskelle on jo lyöty. Eikö se ole idealismissaan järjetön ajatus? Itseasiassa tämä Jeesuksen käyttämä esimerkki ja kielikuva on niin voimakas, että se on muuttunut sanonnaksi.


   Mitä ihmettä Jeesus haluaa meille sanoa? Jo Vanha testamentti käski juutalaista rakastaa lähimmäistä, eli toista juutalaista. Mutta Jeesus muuttaa rajoitetun lähimmäisen rakastamisen rajoittamattomaksi vihollisrakkauden käskyksi. Hän ei tarkoita pahalle antautumista vaan pahan voittamista. Ja tämä pahan voittaminen tehdään hyvillä teoilla ja sanoilla, ei pahalla.


   Emme voi minusta ottaa Jeesuksen sanoista tiukkoja ohjeita jokaiseen eettiseen tilanteeseen mitä kohtaamme. Jos joku lyö sinua kotona tai kadulla, älä käännä toista poskea,  suojele itseäsi ja vie asia poliisille. Tarvitset apua ja suojelua. Tai jos joku varastaa sinulta, olet oikeutettu saamaan siitä korvaus ja hyvitys. On tärkeää, että saamme oikeutta. Sitä varten oikeuslaitoskin on. Jeesuksen syvin pointti ei minusta ole se, että jos nyt joku lyö sinua, tarjoudu edelleen lyötäväksi. Omaa Jumalalta saatua elämäänsä on myös suojeltava.


   Mutta ehkä meitä kutsutaan siunaamaan, rukoilemaan, tekemään hyvää ja myös antamaan lopulta sydämessämme anteeksi. Vihamiehen puolesta on hyvä rukoilla, häntä on hyvä siunata, hänelle voi tehdä hyvää, vaikka se onkin järjetöntä. Anteeksi voi koittaa antaa, vaikka unohtaa ei ehkä vuosiin voi. Omaa sydäntään voi koittaa varjella katkeruudelta ja sellaiselta vihalta, joka myrkyttää oman ja muiden elämän. Se on kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta olen itse huomannut, kuinka viha ja kiukku alkaa sulaa mielessä, kun rukoilee sen ihmisen puolesta, joka on tehnyt sinulle väärin. Jeesus kutsuu tässä enemmän aktiiviseen rakkauden toimintaan, kuin uhrin osaan.


    Ennenkaikkea, Jumala itse antakoon meille anteeksiantoa ja rakkautta. Kuivasta kaivosta on paha ammentaa. Jos koemme itse saaneemme anteeksi ja olevamme Jumalan rakastamia, ehkä myös osaamme itse rakastaa ja armahtaa. Saadun rakkauden voi antaa eteenpäin. Se voi murtaa vihollisuuden muurin. Huomasitko, että Jeesuksen oma tie piti sisällään nämä kaikki: poskelle lyömisen, kirotuksi tulemisen ja vaatteetkin vietiin ennen ristille lyömistä. Taitaa olla niin, että täysin tämän radikaalin vihollisen rakastamisen käskyn täytti vain sen antaja. Ja sen hän teki rakkaudesta meihin.


   Rukous: ”Jeesus, sinä tiedät onko minulla vihamiestä. Auta minua hänen kanssaan. Jos minua vastaan on vääryyttä tehty, anna oikeudenmukaisuutta. Pidätä käteni kostosta. Anna rakkautta. Olen vain ihminen, auta Jeesus. Aamen”