Saarna Marian ilmestyspäivänä 26.3.2023

Mutta Maria ylesnousi niinä päivinä ja meni kiiruusta yles mäkikylihin Juudan kaupunkiin ja sisällekävi Sakariaan huoneeseen ja tervetti Elisabetii. Ja se tapahtui sitte kuin Elisabet kuuli Marian tervetyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdusans. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä ja huusi suurella äänellä ja sanoi: Hyvästisiugnattu olet sinä vaimoden seas ja hyvästisiugnattu on sinun kohtus hedelmä. Ja kusta se minulle tuli, että minun Herrani äiti minun tykeni tulee? Sillä katso, että sittekuin sinun tervetykses ääni tuli minun korvihini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdusani. Ja autuas olet sinä joka uskoit, sillä että ne täytetään, jotka sinulle ovat sanotut Herralta. (Luuk. 1:39-45, Agricolan UT 1548)

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” (Luuk. 1:39-45, KR 1992)

Elavus (roolihahmo)

Marian päivän alla, Herran vuonna 1323.

Kunpa tämä vuosi saisi olla rauhan vuosi. Pyhän Marian kirkko Unikankareen kummulla on vielä kunnostustöiden alla. Vuoden 1318 tuhoja ei vieläkään ole saatu kokonaan korjattua. Kotikirkko täällä Raisiossa on vaatimaton, mutta Luojalle kiitos, se on saanut olla rauhassa. Täälläkin on Marian alttari. Sen ääreen kirkkokansa jälleen tulee koolle. Siinä he sytyttävät kynttilöitä ja lukevat rukouksiaan. Ymmärtäähän sen. Marian alttari on lähellä seurakuntaa, oikeastaan sen keskellä eikä kaukana papinkuorissa. Ja Pyhä Maria on itse kaikesta autuudestaan huolimatta silti niin samaistuttava. Tavallisen kansan tyttö. Samalla mieltäni kalvaa huoli siitä, että kansa käsittää Marian väärin ja alkaa palvoa häntä. Se asema kuuluu yksin Jumalalle. Kunnioitus Herran äitiä kohtaan toki on oikein. Kantoihan hän Jeesusta.

Näin Marian ilmestyspäivän alla keskeiset asiat vain tuntuvat niin helposti sekaantuvan kansalta. Saattavat jopa kiittää Mariaa siitä, että paastoon tulee päivän kestävä katkos. Tokko se heidän ruuassaan pääsee näkymään. Talvivarannot on jo pitkälle syöty. Marian ilmestyspäivä on kuitenkin jouluun liittyvä pyhä ja sellaisena Jeesuksen tulisi olla keskiössä. Marian vuoro koittaa vasta heinäkuussa, kun vietämme Marian käyntipäivää. Käyköhän joskus niin, että nämä pyhät yhdistyvät, nimittäin Marian ilmestyspäivä ja Marian käyntipäivä?

Saarnaaja

Kyllä siinä niin lopulta kävi. Aivan kuten Raision kirkkoherra, Turun tuomiokapitulin jäsen ja myöhemmin Turun ensimmäinen tuomiorovasti Elavus kuvitteellisessa saarnan valmistuksessaan pohti. Marian ilmestyspäivä ja Marian käyntipäivä yhdistyivät – tosin aikaa vierähti tovi. Ensin Marian käyntipäivä poistui pyhäpäivien joukosta vuonna 1772 ja pari sataa vuotta myöhemmin käyntipäivän evankeliumikertomus liitettiin Marian ilmestyspäivän evankeliumitekstien joukkoon.

Marian osa ei pyhäpäivien muutoksesta muuttunut. Hän oli Jeesuksen äiti. Elisabetin luo tullessaan Jeesus oli jo Marian kohdussa. Maria toi maailman Vapahtajan pieneen vuoristokylään Elisabetin kotiin. Siinä piilee salaperäinen samaistuttavuus Marian kanssa. Tuiki tavallinen ihminen kantoi Jeesusta. Se on seurakunnan ja kristityn osa – kantaa Jeesusta. Pyhä Henki tuli Marian ylle ja hän tuli raskaaksi. Yhteys Jeesukseen syntyi Raamatussa sanoitetulla salatulla tavalla. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Raamatussa sanoitetulla salatulla tavalla me olemme kiinni Kristuksessa ja hän meissä. Se tekee meistä Jeesuksen kantajia.

Marian osa oli erityinen, ainutkertainen. Mutta niin on sinunkin. Enää Maria ei kanna Jeesusta kenenkään luo. Kuvataiteessa ja veistoksissa – kuten Mariaikonissa tässä alapuolellani alttarilla – Jeesus on Marian sylissä, mutta hän ei liiku. Sinä liikut. Sinä kuljet ja kannat Jeesusta sinne, minne Maria ei pääse: Ihalaan, Vaisaareen, Tikanmaalle, Kokinvuoreen, Kerttulaan, Pasalaan… Sinä kannat Jeesusta mukanasi. Sellaisena, Jeesukseen liitettynä, sinä olet siunatussa tilassa, kuten Maria.

Elavus (roolihahmo)

”Ave Maria, gratia plena, Dominus tecum – Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi”, niinhän se alkaa, Ave Maria rukous. ”Benedicta tu in mulieribus et benedictus fructus ventris tui Iesus – Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä, Jeesus” näin seurakunta rukoilee Marian alttarilla. Osan rukouksesta he ovat oppineet Elisabetilta. Vaikka kieli on heille vieras, he ovat oppineet. Autuaaksikin he kutsuvat Mariaa, aivan kuten Elisabetkin teki. ”Autuas sinä, joka uskoit.”, kuten evankeliumi sanoo. Tietävätköhän seurakuntalaiset tätä? Moniko heistä tajuaa mitä heille latinaksi luen. Tokkopa kukaan! Siksi joudun selittämään asiat heille juurta jaksain, heidän kielellään. Se vain on kovin vaivalloista. Kuinkahan asiaan saisi toisen tolan? Miten rukoukset Marian alttarin äärellä voisivat muuttua vielä syvemmäksi Kristuksen tuntemiseksi? Ulkoa toistetun sijasta omaksi puheeksi. Kenties vielä enemmän suoraan Jeesuksen puoleen kääntymiseksi. Vai tekevätkö he jo niin? Ehkäpä seurakunnan rukous on paljon syvempää kuin ymmärränkään. Kyllä minun täytyy rohkaista seurakuntaa puhumaan elämästään suoraan ja kaunistelematta Jeesukselle. Ehkä siinä auttaisi, jos Marian alttarin paikalla olisi jotain muuta.

Saarnaaja

”Autuas sinä, joka uskoit”, niin Elisabet todella sanoi. Usko vaatii kuulemista ja kuulemisen synnyttää Kristuksen sana (Room. 10:17). Täällä Raision kirkossa, kuten lähes kaikissa katolisen ajan kirkoissa, on ollut Marian alttari. Nyt alttarin paikalla on jotain muuta. Tässä saarnatuolin alla näkyvät vielä alttarin peruskivien jäänteet. Messun jälkeen voitte tulla niitä lähempää katsomaan. Alttarin tilalle on tullut jotain muuta. Sen paikalta luetaan ja opetetaan evankeliumia. Ei latinaksi, vaan kansan omalla kielellä. Toivon mukaan opetetaan myös ymmärrettävällä tavalla. Saarnatuolista, Marian alttarin entiseltä paikalta, saarnataan tänään kuten Elisabet Marialle. Nimittäin: Autuas sinä, joka uskot.

Autuas on sana, joka liitettiin alun alkaen Jumalaan ja hänen ominaisuuksiinsa. Evankeliumeissa se liitetään yhä uudestaan heihin, jotka uskovat. Usko on Jumalan voima, joka järjelle salatulla tavalla liittää meidät Jumalaan. Uskon kautta Kristus asuu meissä. Uskon kautta evankeliumi vaikuttaa meissä. Uskon kautta me vaikutamme maailmaan. Elisabet kutsui Mariaa autuaaksi, koska hän uskoi Jumalan lupaukseen. Autuas olet sinä, kun uskot Jumalan lupauksiin.

Evankeliumi on muutosvoima. Se on dynaaminen. Se laittaa meissä liikkeelle jotain sisäisesti ja ulkoisesti. Mariassa evankeliumi muutti sisäisesti jotain hyvin konkreettisesti. Jeesus lapsi kasvoi hänen kohdussaan. Evankeliumi muuttaa myös meitä. Anna sen sanoman kasvaa sisälläsi. Ulkoisesti evankeliumi lähetti Marian liikkeelle, vieläpä kiiruhtaen. Sinne minne Maria kulki, siellä evankeliumi vaikutti. Lausuessaan tervehdyksen Elisabetin syntymätön lapsi hypähti hänen kohdussaan. Kun me kuulemme evankeliumin, jotain meissä hypähtää. Kun kuulemme Jumalan anteeksiantamuksen ja rakkauden koskevan meitä, jokin meissä liikahtaa. Maria lausui tervehdyksen ja se riitti. Miettikää mikä valtava voima voi sisältyä tervehdykseen, joka lausutaan Jeesuksen ollessa läsnä. Lapsi hypähti riemusta. Iloa ja riemua, sitä täynnä on evankeliumi. Ilosanoma on muutosvoima.

Emme tiedä millä mielellä ja millaisten tunteiden täyttämänä Maria kiirehti sukulaisnaisensa luo. Voimme aavistella, että nuoren ihmisen mieltä askarruttivat hyvin inhimilliset tunteet: hämmennys, epävarmuus ja pelko. Tulevaisuus tuntui varmasti epävarmalta, siitä huolimatta, että kohdussa kulki maailman Pelastaja. Kaikista inhimillisistä tunteista riippumatta Elisabet välittömästi julisti Marian autuaaksi hänen uskonsa tähden. Se vakuuttaa meille, että usko ei ole meidän tunteemme, meidän voimamme tai meidän ymmärryksemme. Usko on Jumalan voima, joka vaikuttaa meissä aroissa ja epävarmoissa ihmisissä, samanlaisissa kuin Maria. Se saa meidät luottamaan, kun kaikki tuntuu toivottomalta. Se saa meidät rakastamaan, kun helpompaa olisi vihata. Usko synnyttää syvimmän surun keskelle iloa. Ja usko lähettää meidät liikkeelle. Se vaikuttaa muutosvoimana missä liikummekaan. Salatulla tavalla – kuin Jeesus-lapsi Marian kohdussa – evankeliumin voima liikkuu kanssamme, kun uskomme Jeesukseen. Se saa meidät tervehtimään toisiamme ja maailmaa tavalla, joka täyttää kuulijansa riemulla. Jeesuksen kanssa – Kristukseen liitettynä sinun ei tarvitse suorittaa uskoa tai uskontoa, vaan saat kulkea siunattuna. Turvautua Vapahtajaan. Luottaa, että Hän elää ja vaikuttaa sinussa ja sinun kauttasi. Siihen osaan ja elämään Jumala kutsuu ja Maria Jeesuksen äitinä meitä rohkaisee.