Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Matt. 6:5–13
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 6
Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
- Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”
Levolle lasken luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Tämä iltarukous on ensimmäinen rukous, jonka muistan oppineeni, kun vanhempani sen minulle opettivat. Varmaan monelle muullekin suomalaiselle tämä on lapsuudesta tuttu, ensimmäinen opittu rukous. Niin rukoilin monta vuotta, sittemmin iltarukoukseni on elänyt ja muuttunut vuosien saatossa. Mutta se riittäköön minun rukouselämästäni, enkä ryhdy teiltäkään tenttaamaan, onko teillä taivaalliset rukousliittymäasiat kunnossa. Rukoilemisessa on aina oma herkkä ja henkilökohtainen puolensa, jota ei ole pakko julkisesti jakaa. Rukous saa tietysti voimaa yhdessä rukoilemisesta, kuten tänään jumalanpalveluksessa, mutta pohjimmiltaan se on aina ihmisen ja hänen luojansa välistä yhteydenpitoa ja sydämen puhetta Jumalan kanssa.
Otetaan tähän kuitenkin vähän pientä tilastotietoa suomalaisen rukouksesta. Rukoileminen on yleisempää kuin nykyaikana voisi kuvitella. Neljäsosa suomalaista rukoilee vähintään kerran viikossa, puolet vähintään kerran vuodessa. Hädän hetkellä rukoileminen ja esirukous rakkaiden ihmisten puolesta ovat tavallisimpia rukousaiheita. Yleisin rukoilemisen muoto on sanaton rukous. Metsä kirkkoni olla saa -ajattelu on aika yleistä: lähes puolet rukoilevista suomalaista kokee luonnossa hiljentymisen parhaaksi tavaksi päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Tässä kohdassa pieni maksamaton mainos: katsokaa netistä www.godfulness.fi., kristillinen sivusto, joka vastaa juuri tähän tarpeeseen.
Rukoilemisen ei tarvitse olla suorittamista. Rukous ei ole pakko vaan suuri lahja Jumalalta meille. Minusta parasta rukoilemisessa on suuri vapaus. Me saamme rukoilla ja meidän tekee hyvää rukoilla. Rukoileminen synnyttää lisää rukousta, rohkaisee meitä ja ruokkii uskoa, toivoa ja rakkautta. Yhteys Jumalaan on auki 24/7 vuoden jokaisena päivänä ja se on avoinna vaikkei olisi vuosiin rukoillut. Rukoilemaan voi oppia minkä ikäisenä vaan ja sitä voi tehdä tavalla, joka tuntuu luontevalta. Yhdessä ja yksin, ääneen tai hiljaa mielessään, omin tai valmiin sanoin. Jos koet halua ottaa koko kehosi mukaan rukoukseen, anna mennä. Pitkä ehtoollisliturgiaan kuuluva jumalanpalvelusrukous ja jäyhän ytimekäs ”Niinkus tierät” ovat yhtä tärkeitä meille ja yhtä Jumalan mielen mukaisia. Jonkun on luontevinta puhutella esim ”Taivaallista Isää”, toinen suuntaa rukouksensa ”Vapahtajalle Jeesukselle” ja kolmannen on helpointa huutaa avuksi ”Pyhää Henkeä”. Nuo kolme, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä, joten ei huolta, perille menee.
Vaikka rukoilemisessa on suuri vapaus, on hyvä huomioida Vapahtajan viisaat ohjeet meille kuulemassamme evankeliumitekstissä. Pitkät litaniat, ruumiin eleet tai vaikka mahdollisimman synkänhurskas ilme voivat haitata rukousta, jos ne on suunnattu ihmisille eikä Jumalalle. Aidoimmillaan rukoileminen on ihmisen ja Jumalan välistä keskustelua, jonka tarkoitus on saattaa tiiviimpään suhteeseen rukoilija eli ihminen ja rukouksen kohde, Jumala. Jeesuskin korosti rukouksen herkkää ja henkilökohtaista puolta ohjeistaessaan seuraajiaan. Yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen vetäytyminen ei ole pakko, mutta voi joskus olla hyväksi. Jeesuksellekin vetäytyminen välillä omiin oloihin rukoilemaan Isää oli hyvin tärkeää. Tietysti hän rukoili myös ihmisten keskuudessa ja yhdessä opetuslastensa kanssa. Uskon, että sekä yhdessä että yksin rukoilemisella on paikkansa.
Vaikka rukoilemisessa sana on vapaa, Jeesus katsoi kuitenkin tärkeäksi opettaa seuraajilleen valmiin rukouksen säännöllistä käyttöä varten. Kristityt ympäri maailman rukoilevat tänäkin sunnuntaina kokoontumisissaan yhteen ääneen omalla äidinkielellään Isä meidän -rukouksen, joka myös Herran rukouksena tunnetaan. Rukoileminen on helppo oppia, mutta siinä on hyvä harjaantua ja kasvaa, missä Isä meidän -rukous voi olla suureksi avuksi. Ei käy kiistäminen, että välillä meidän omat rukouksemme kumpuavat vain ja ainoastaan omista tarpeistamme. Pidemmän päälle ei ole hyvä, jos rukouksemme on kuin pelkkää toivomuskirjettä joulupukille: anna x ja y, tahdon sen ja sen. Sitten vielä ihmettelemme, jos mitään ei mielestämme tapahdu. Isä meidän kasvattaa meitä syvempään vuorovaikutukseen Jumalan kanssa, toki sillä edellytyksellä, ettemme lausu sitä rutiininomaisesti niin kuin litaniaa. Onneksi rukouksen sanoissa on syvää hengellistä viisautta, josta saamme ammentaa.
Kristillinen rukous suunnataan aina Jumalalle. Isä meidän rukouksen ensimmäiset kohdat ovatkin uskontunnustusta, jossa puhuttelemme Jumalaa ja samalla tunnustamme hänen suuruutensa ja riippumattomuutensa. Rukouksen alku johdattaa meidät rukoilijat tarkastelemaan maailmaa ja samalla itseämme Jumalan näkökulmasta. Rukoilemme Jumalan nimessä, hänen valtakuntansa puolesta, ja tunnustamme hänen tahtonsa ylemmyyden meidän tahtomme nähden. Vasta sen jälkeen siirrymme meidän näkökulmaamme ja elämäntilanteeseemme. Pyydämme jokapäiväistä leipäämme, eli ei sitä, mitä haluamme, vaan sitä, mitä oikeasti tarvitsemme. Samalla tämä pyyntö suuntaa huomiomme kaikkeen siihen hyvään, mitä meillä jo on.
Huomasitte ehkä, että tänään kuulemassamme Matteuksen evankeliumin versiossa Herran rukouksesta käytetään vanhaa tai ekumeenista sanamuotoa, kun puhutaan veloista ja velallisista eikä synneistä ja meitä vastaan rikkoneista. Asia on silti sama. Kreikankielisessä alkutekstissä sana velka, ta ofeilémata, viittaa usein juuri syntivelkaan. Lisäksi muistamme Jeesuksen vertauksen armottomasta palvelijasta, joka sai ison velan anteeksi mutta menetti armahduksensa ollessaan armoton omalle velalliselleen.
Pyyntö ”älä saata meitä kiusaukseen” muistuttaa meitä siitä, että on olemassa oikea ja väärä. Synti vaikuttaa meissä jokaisessa. Antaa Martti Lutherin avata tätä pyyntöä: ”Jumala ei kylläkään ketään kiusaa, mutta pyydämme tässä rukouksessa häneltä suojelusta ja varjelusta, etteivät Saatana, maailma ja oma itsekäs minämme pettäisi meitä, johtaisi meitä väärään uskoon, epätoivoon eivätkä muuhun suureen häpeään ja pahuuteen. Ja vaikka ne meitä ahdistaisivatkin, pyydämme, että viimein kuitenkin saisimme niistä voiton.” Pyyntö ”Päästä meidät pahasta” muistuttaa elämän realiteeteista: pahoja asioita tapahtuu, me ihmiset teemme pahoja asioita. Uskokaan ei vapauta pahuuden vaikutuksista tässä elämässä. Pyydämme Jumalalta varjelusta pahuudelta ja myös voimaa kilvoitteluun pahaa vastaan. Samalla pyytäessämme vapautusta muistamme, että Jumala on luvannut kerran päästää meidät kaikesta pahasta. Pahuus on jo alakynnessä, vaikka se vielä riehuu, mutta Jumalan lasten vapaus on edessäpäin.
Vaikka Jeesuksen opettamissa sanamuodoista puuttuu meidän tuntema lopetus, ylistysosa, se löytyy myöhemmistä alkukielisistä käsikirjoituksista. Se kuitenkin on rukouksen hengen mukainen lopetus, jolla tunnustamme, että Jumalalle yksin kuuluu valta ja voima niin meidän elämässämme kuin koko maailmassa. Tähän haluamme lausua oman aamenemme. Ylistyksemme Jumalalle alkaa jo tässä maailmassa ja jatkuu taivaassa. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä