Mira Paunikallion saarna Raisiossa 21.3.2021

Evankeliumi (Luuk.1:46-55)

Maria sanoi:
      - Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
      niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle
      ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
      ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut.

 

Nuori neitsyt Maria

Tämä teksti on Marian ylistyslaulu. Maria on saanut tietää odottavansa lasta, joka on siinnyt Pyhästä Hengestä. Maria ylistää Herran suuruutta, hän riemuitsee Jumalasta, joka on luonut katseensa häneen, vähäiseen palvelijaansa. Marian rooli on hyvin poikkeuksellinen. Se on poikkeuksellinen suuremmassa, itse asiassa missä tahansa kontekstissa, mutta ennen kaikkea siinä ajassa, johon Jeesuksen syntymä ajoittuu. Nuori, tuntematon, köyhä syrjäkylän tyttö valittiin näin keskeiseen asemaan. Maailman tunnetuimmaksi ja tärkeimmäksi naiseksi, Jumalan synnyttäjäksi, Jumalan äidiksi. Nuori nainen, ei vanha ja viisas, paljon kokenut ja nähnyt nainen vaan nuori tyttö.

Maria on kaikkien naisten esikuva ja edelläkävijä. Kaikkien naisten, kaikkien äitien ja ihan erityisellä tavalla vielä kaikkien surevien äitien edelläkävijä, rinnalla kulkija ja lohduttaja. Kaisa Raittila on kirjoittanut tästä runon, joka on mielestäni kaikessa surullisuudessaan niin kaunis ja niin pysäyttävä, lopussaan jopa lohdullinen, että haluan sen tässä yhteydessä teille lukea.

Kaisa Raittila on kirjoittanut näin:

 

” Tuon katseen olen nähnyt omilla kasvoillani Maria,

olen maistanut suruasi.

Olen synnyttänyt kivulla,

valvonut uuvuksiin saakka,

ruokkinut ruokkimistani,

nostanut syliin ja laskenut maahan,

pitänyt kiinni ja päästänyt irti.

Maria, minunkin on pitänyt päästää irti.

Olen itkenyt ja nauranut vuoroin,

torjunut ja tullut torjutuksi,

kysynyt syytä ja pelännyt seurauksia.

Olen etsinyt tarkoitusta, Maria ja noussut kapinaan.

Minunkin sydämeni läpi on miekka käynyt.

Olen haudannut poikani, Maria,

haudannut unelmani.

Miten voivat otsallasi ja rinnallasi olla kokemattomuuden merkit,

kun todellisuus sinut raiskasi

ja luomakunta piirsi kaiken murheensa sinuun?

Ja juuri silloin sinun poikasi niin kuin minunkin

kietoo kätensä kaulaan taivaan valaisemin kasvoin :

Älä itke, äiti! ”

 

Omakohtaisesti en tätä Marian tuskaa ole kokenut, mutta olen nähnyt ja elänyt sitä hyvin läheltä. Nähnyt, miten urheasti oma äitini, omat vanhempani, ovat sen kohdanneet. Miten suurella rakkaudella, viisaudella ja nöyryydellä on hyväksytty se, että kaiken tämän me saimme ja kaiken tämän me ehdimme yhdessä kokea, vaikka kävi se, mitä kukaan ei voisi eikä haluaisi kuvitella tulevan kohdalleen. Se, joka jättää toisiin niin suuren pelon, että se vaikuttaa läpi elämän.

Tämän runon ajatuksiin voi varmaankin jokainen äiti, isä, nainen tai mies, samaistua. Vaikka ei vastaavaa surua olisi kokenut, on pelko alati läsnä. Pelko niiden kaikkein rakkaimpien menettämisestä. Tästä pääsenkin suurimpaan kysymykseeni. Kysymykseen, jota olen aina Mariasta puhuttaessa miettinyt. Tiesikö Maria todella, mihin hän suostui?? Evankeliumien tutkiminen ei tätä asiaa juurikaan valaise, Luukas on ainut evankelistoista, joka mainitsee tapahtumaketjun tästä osasta. Siitä, kun enkeli ilmestyy Marialle ja kertoo tulevasta.

Maria kuulee ja uskoo Jumalan sanaa, tutkii sitä, kätkee sen sydämeensä ja iloitsee siitä. Maria vastaa enkeli Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Tässä ylistyslaulussaan Maria ylistää Jumalaa ja iloitsee tulevasta lapsestaan vaikka tilanne on vaikea, hänen ollessaan naimaton nainen, vaikkakin kihloissa. Maria varmaankin miettii, mitä ihmiset ajattelevat? Uskooko Joosef häntä? Että hän on ollut uskollinen ja on edelleen koskematon? Miten kukaan voisi uskoa näin ihmeellisen asian, vaikka miten paljon luottaisi toiseen? Maria suostuu kaikkeen tähän. Hän suostuu ottamaan vastaan ihmisten ihmettelyn, epäilyn ja ehkä jopa halveksunnan. Mutta suostuuko hän siihen kohtaloon, joka hänen lapselleen on kirjoitettu? Onko hän siitä tietoinen?

Toisaalta tietyllä tapaa kaikki äidit suostuvat jossain määrin samaan. Samaan epävarmuuteen ja pelkoon, suostuessaan äitiyteen. Ottamaan vastaan kaiken sen, mitä ilo ja onni voivat tuoda mukanaan. Eikä vain äidit, vaan jokainen meistä suostuu tähän, suostuessaan rakastamaan. Missä vain ihmissuhteessa, suostuessamme rakastamaan, suostumme asettamaan itsemme alttiiksi menetykselle ja kivulle, alttiiksi kaikelle sille mitä elämä, ilo ja onni saattavat tuoda tullessaan ja viedä mennessään.

Mutta mitä kaikkea on mahtanut olla Marian mielessä hänen saadessaan enkelin viestin. Onko Maria uskonut sen heti ja mitä kaikkea on hänen mielessään risteillyt? Varmaankin ainakin Elisabethin kohtaamisella (joka onkin Luukkaan mukaan tapahtunut juuri ennen tätä Marian ylistyslaulua) on ollut suuri merkitys tässä. Marian tervehdyksen kuullessaan, Elisabeth täyttyi Pyhällä Hengellä ja tunsi lapsen hypähtävän kohdussaan. Marian ylistyslaulu onkin vastaus Elisabethin sanoihin: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on  täyttyvä”.

Luomakunta piirsi kaiken murheensa Mariaan. Olisiko Maria suostunut yhtä nöyrästi ja auliisti Jumalan tahtoon, jos hän olisi tiennyt, mitä kaikkea Jeesukselle tulee tapahtumaan? Kukaan tuskin voi vastata tähän kenenkään toisen puolesta. Oma äitini on monesti puhunut siitä, ettei hän vaihtaisi mitään, ei antaisi mitään pois. Että kaiken surun ja tuskan yli nousevat se ilo ja rakkaus, mitä hän kuopuksestaan sai. Kaikki se on niin tärkeää, että surun ja tuskan valitsisi ennemmin sen rinnalla, kuin ettei sitä ja häntä koskaan olisi ollut. Ehkä Maria olisi valinnut samoin.

Ehkä Maria tiesi lapsensa tulevan kohtalon vaikka evankeliumit eivät sitä kerro. Ehkä hän tiesi, että poikansa on tuleva pelastamaan maailman. Ehkä Maria jo ymmärsi, ettei kuolema ole loppu. Riippumatta siitä, mitä kaikkea Maria tiesi tai ei tiennyt, on Marian luottamus ja rohkeus suurta. Nuori tyttö suostuu nöyrästi Jumalan tahtoon, kiitollisena siitä, että Jumala haluaa käyttää häntä apunaan. Miten paljon voisimmekaan oppia Marialta. Luottamusta, heittäytymistä, alttiutta. Alttiutta palvella Jumalaa.

Jeesus tulee ihmiseksi Marian kautta. Sana tulee lihaksi ja maailma pelastetaan nuoren Marian kautta. Nuoren Marian, josta tulee Jumalan äiti. Marian, josta tulee maailmanhistorian tunnetuin ja merkittävin nainen. Marian, jonka mukaan nimetään miljoonia naisia ja jonka nimen jokainen tuntee.